Joulurauhaa jokaiselle!

Jouluaatto on jo takanapäin, mutta joulu silti jatkuu - ainakin meillä. Tultiin Paapin kanssa joulua viettämään mun vanhempien luo Etelä-Pohjanmaalle. Ensi vuonna kun ei tiedä, miten asiat menevätkään; ollaanko ihan Tampereella kotona vai tullaanko kuitenkin tänne päin myös.

Oli aivan ihanaa nähdä mun kummipoikaa ja tehdä hänet iloiseksi muumien mörkö -pehmolelulla. Pojan silmät ihan kiilsivät kun Mörkö paljastui paketista! Mörkö on nimittäin nyt just se juttu Muumeista ;)

Se, mikä mut teki jouluna erityisen onnelliseksi oli se, että ulkona oli talvi!! Pakkasta aattona -13 ja illalla laski jopa -18, lunta ja aurinkokin pilkahti. Tuli juuri sellainen lapsuuden joulusää mieleen. Jouluateria syötiin kolmistaan mun isän ja Paapin kanssa, sillä äitee oli töissä :-) Maistui kuitenkin hyvälle!

Kotona joulupoika Mauri. Posetti hetken ja äkkiä rusetti pois!

Minni oman pakettinsa kimpussa..

Kilttikin olin ollut.. Pukki toi kynttilöitä, maailman pehmeimmän ja ihanimman pöllöviltin, suklaata ja muumimukin, muun muassa :) Pöllöviltti oli kyllä super, sillä oon katsellut moista jo salaa itselleni..!

Onneksi ehdittiin vierailla myös mummolla ja näin pitkästä pitkästä aikaa mun serkkua ja hänen perhettään; pienen 8kk Aada-tytönkin näin ensimmäistä kertaa ja tämä sulohymyinen tytöntyllerö sulatti sydämet heti! Täytyy itsekin skarpata tässä yhteydenpidossa, ei tule ikinä liikaa kyllä pidettyä yhteyttä keneenkään..

Huomenna ajellaan takaisin kohti Tamperetta ja joulu saa väistyä. Minä puolestani menen töihin kahdeksi viikoksi lauantaista lähtien. Toivotaan, että kroppa kestää. Nyt alkanut inhottavasti liitoskivut vaivaamaan.. Toivon, etteivät ylly niin pahaksi kuin kaverilla joka pystyi kerralla kymmenisen metriä etenemään.. Näitä raskauden iloja. ♥

Tasan puoliväli koittikin jouluaattona ja ei ole enää montaa päivää ultraan! Toivottavasti Telle suvaitsee esitellä kalleutensa, sillä äiti ja isi haluaa malttamattomana tietää kumpi sieltä on tulossa :) On kuullut niitä tarinoita kun on kalleudet heti ensimmäisenä näytöllä, sitten taas näitä siveellisiä tapauksia jotka eivät suvaitse näyttämään pientä vilaustakaan.. Huh, toivotaan että hän näyttäytyy! ;)

Rv 20+0, puoliväli saavutettu!

SE tunne..

Tiiättekö sen tunteen kun löydät jotain, jota oot miettinyt eri vaihtoehdoista (oli asia nyt mikä sitten vain), ja löydät juuri SEN.  Oon alkanut pikkuhiljaa katselemaan vaunuja. Niitä on tarjolla satoja ja taas satoja. Meillä itsellä ei valitettavasti ole varaa laittaa 1000e vaunuihin, joten halvemmilla mennään. Tärkeää mulle on siis hinta-laatu -suhde, ja oon netistä koittanut etsiäkin mieluisia. Vaunuilta haluan yhdistelmäominaisuuden, keveyttä, helppo työntää maastossa kuin maastossa ja sen, että ne on helppo koota ja kasata.

Kauan aikaa olin mieltynyt Kunert -merkkisiin rattaisiin. Aina kun on vastaan tullut jonkunlaiset muut, olen aina palannut Kunerteihin, että ne on ne. Niissä on värivaihtoehtojakin yli 30 ja ne toimitetaan kotiovelle.

Tänään kuitenkin kävi niin, että jostain kummasta löysin vieläkin paremmat! Akjax Traper -yhdistelmävaunut. Tutkittuani tarkemmin näiden hinta-laatu -suhde on hyvä. Ja mikä teki muhun lopullisen vaikutuksen, kuosit saa suunnitella itse haluamansa mukaan tarjolla olevista kuoseista ja niitä on _paljon_.

Kymmenistä kuoseista valitsin nuo jäljellä olevat.. Halutaan siis vihreät vaunut, siitä on meille tullut päähänpinttymä! Nyt sitten tuo 'värikäs' tehostekuosi on vielä vähän hakusessa.. (kuvaa varmasti saa isommaksi klikkaamalla) Hienoilla vuosien paint kokemuksilla tämän kollaasin keräsin! Ja täytyy sanoa että tällä hetkellä ehkä eniten pidän 6. ja 1. Saapi nähdä, mitä Paapi tuumaa kun sille näitä näytän. Uskoisin, että lämpenee ajatukselle myös ;) Mitä mieltä, mikä ois teidän mielestä se parhaimman näköinen kuosi? Nämä vaunut siis aiheuttivat sen THE tunteen, josta en usko, että helposti luovunkaan.. Täytyy aika speciaalit vaunut vielä tulla vastaan, että suostun harkitsemaan!

Ja sitten kuulumisia eläinklinikalta:

Sirulla oli eilen kontrollikäynti. Silmä oli lähtenyt parantumaan hyvin, havaittavissa väriaineen avulla oli vain pientä arpeumaa, eli haavaa ei ollenkaan. Todella hyvä juttu, että näin pienellä päästiin.. kuitenkin. Tippojen laittoa jatketaan vielä muutama päivä ja sen jälkeen hoidot olivatkin siinä. Kyllä Sirusta jo huomaakin, että on ihan eri kissa! Oma itsensä taas kun vertaa lauantaiseen murhenäytelmään.

Maurilla sen sijaan on antibiootit alusta alkaen pientä ripulia aiheuttanut, mikä luki pakkausselosteen haittavaikutuksissakin. Tänään aamulla sitten heräsin siihen, kun poika alkaa oksentamaan. Ruoka ei maistunut, eikä huijauskinkuillakaan saanut antibioottia annettua, mikä on tähän asti toiminut paremmin kuin hyvin. Yritin kaikkeni. Maurin suurta herkkua on myös kermaviili, jonka yleensä syö yhdessä hujauksessa. Tänään ei maistunut edes se. Sain 'väkisin' annettua antibiootin liuotettuna maitoon ruiskeen avulla. Tästä vajaa tunti eteenpäin, ja poika oksensi taas. Oksentelu on myös haittavaikutuksena lueteltuna, sekä ihon kutina (huomasin nimittäin, että Mauri alkanut raapia itseään myös huomattavasti enemmän) Tästä soitinkin eläinlääkärille, joka totesi että lopetetaan lääkkeen käyttö kun se ei selvästi sovi. Minä tarkkailen tilannetta, lähteekö huuli pahempaan suuntaan vai pysyykö nyt ennallaan kun on miltei jo parantunut. Toivotaan, että pysyy ennallaan tapaus, ettei tarvitse uusia lääkkeitä hakea ja aloittaa taas lääkitystä..

Tellervo on alkanut masussa myllertämään enemmän! Joka päivä tuntuu ajankohdasta riippumatta myllerrystä. Ainakin tietää, että elämää siellä on ;) Kauhulla vain odotan sitä, jos tälläinen eläväisyys säilyy, mitä se on sitten kun se kasvaa.. Kyljet ja kylkiluut tuusannuuskana? :D

Tänään tosiaan poks poks 19+0, viikon päästä on joulu ja puoliväli saavutettu! Minne tämä aika on oikein mennyt? Juurihan mä plussasin? Näihin tunnelmiin, joulun odotusta vain kaikille! ♥

Hurjaa muutosta masussa ei nyt ole vaikkapa viime viikkoon verrattuna, mutta eiköhän sekin siihen ehdi pamahtaa esille. Ainakin tosiaan myllerrys on lisääntynyt! Onneksi joulu on tässä välissä, sillä alkaa rakenneultrakin kolkutella oven takana.. Toivon erittäin hartaasti, että tämä myllertäjä suostuu näyttämään kaiken myllerryksen keskellä kalleutensa. ;) Äiti ja isi haluaa tietää!

Tervehdys pieneläinklinikalta

Meillä on kotona nyt oikein pieneläinklinikka. Marraskuun loppuvälin tienoilla Maurilta vietiin pähkinät ja jo sitä aiemmin olin huomannut, että reppanalla on jotain ihottumaa. Päätin kuitenkin odottaa, että jos vaiva menisi itsekseen ohi. Vaiva ei kuitenkaan mennyt ohi ja huomasin vaivan levinneen ylähuuleen ja ylähuuli oli turvoksissa. Perjantaina sitten iltapäivällä lääkäriin ja lääkäri sanoi että huuli on tulehtunut pahasti. Samalla sivuhuomiona huomattiin, että Maurilla on kaksi kulmahammasta vierekkäin; maitohammas ei jostain syystä ole irronnut ja se ei edes heilu. Se on poistettava myöhemmin nukutuksessa. Tämä ajatus jo alkoi kismittää itseäni; edessä taas samanlainen päivä kuin Maurin leikkauksen jäljiltä; Siru ei tunnista Mauria vieraan hajun ja käytöksen vuoksi, jonka seurauksena tämä murisee kuin muumien mörkö kellon ympäri.. No, hammas on kuitenkin poistettava, ien oli jo hieman punainen joten tulehtumisriski on. Mikäli sitä ei poista, se voi myös katketa ja tulehtua. Tämä oli siis tuomio ja tämän hyväksyn, kyllä haluan karvapyllyni hoitaa kuntoon. Mauri sai 10 päivän antibioottikuurin, mutta onneksi se on helppo huijata ottamaan pillerit; käärii vain kinkun sisään ja poika syö ne mukisematta.

Tästä vaivasta kun päästiin, herään lauantaiaamuna siihen, että Siru pitää toista silmäänsä kiinni ja on hyvin apean oloinen. Yritän katsoa, mutta hän aristaa sitä kovasti. Ajattelin, että ehkä lämpimällä vedellä huuhtelu auttaa ja mennään viikonloppu sillä. Siru sai hieman avattua myös silmäänsä ja viikkuluomi oli puoliksi silmän päällä, eli totisesti jotain oli vialla. Soitin kaverille, joka sanoi että ehdottomasti nyt päivystykseen. Mikäli sarveiskalvoon on tullut haava, se on hoidettava nopeasti. Ei muuta kuin kissa kainaloon ja päivystykseen. Eläinlääkäri oli erittäin ammattitaitoinen ja otti Sirun vastaan Siruna, potilaana. Hoiti tätä erittäin hyvin. Siru antoi myös tutkia itseään, eikä rimpuillut joka suuntaan. Nopeasti huomattiin, että sarveiskalvossa on n. 5mm haavauma ja se tarvitsee kunnon hoitoa. Siru sai atropiinia silmään, joka levittää mustuaista ja ymmärsin, että helpottaa ja nopeuttaa paranemista. Silmä voi olla useita päiviä kuin "lautasantenni".  Siru kuitenkin reippaasti hoiti lääkärikäynnin ja tuliaisina kotiin saatiin kaksia eri silmätippoja, suolaliuosta sekä oraalista kipulääkettä. Näillä tököteillä mennään huomiseen, eli tiistaihin asti kontrollikäynnille. Toivotaan, että apua on ollut. Mikäli silmä ei näytä paranemisen merkkejä, aletaan puhua isommista asioista sen jälkeen. Sirulla on nyt ollut kauluri kaulassa lauantaista lähtien, ettei pääse itse pesemään ja ärsyttämään haavaa.

Sirun käytös on kuitenkin mielestäni paljon reippaampaa kuin lauantaihin verrattuna. Eilen Siru leikki jo itse pallolla kauluri kaulassa, mikä oli hieman koomisen näköistä. ♥ Siru syö melko hyvin ja on seurallinen. Kehrää ja nukkuu vieressä. Reipas potilas, joka antaa itseään kuitenkin hoitaa. Tänään aamulla aamupalan jälkeen en ole laittanut Sirulle ollenkaan kauluria takaisin, sillä se selvästi masentaa sitä. Täytyy itse tässä vain tarkkailla, ettei se pese silmäänsä. Hyvin on tähän asti pärjätty, Siru sai nyt pestä itsensä ja oli onnellinen siitä. Nyt vetää aamu-uniaan. Toivotaan, että tämä päivä päästään pitkälle menemään ilman kauluria! Ja että silmä tosiaan paranee. Tuomiopäivä on huomenna. Toivon, että kaikki tosiaan olisi ok. Usko on kuitenkin vahva siihen ja osaava hoito eläinlääkärissä laittoi kyllä ison vaihteen päälle Sirun paranemisen etenemiseksi. Voin kyllä lämpimästi suositella Tampereella sijaitsevaa eläinklinikka Reviiriä. Erittäin ystävällinen ja osaava henkilökunta!

Tässä tuntuu ihan itse tosiaan siltä, että meillä on pieneläinklinikka kun molemmat karvapyllyt nyt antibiootilla eri vaivoista, jotka ovat täysin riippumattomia toisistaan. Huomasin itsekin nukkuneeni huonosti etenkin viime yön, kun Siru nukkui vieressä ja vei paljon tilaa. Eihän nukkuvaa lastakaan voi herättää?

Pikkupotilas untenmailla mamman vieressä ♥

Joulukortit

Mulla on yleensä ollut tapana tehdä itse joulukortit, sillä en montaa liikkeelle muutenkaan laita. Aiempina vuosina olen tietenkin vähän huijannut "itsetekemisellä", sillä olen ostanut valmiita 3D kuvioita, jotka tarvii vain kasata pienten tarrojen avulla kasaan. Tänä vuonna päätin sitten ihan kunnolla tehdä itse, kun mulla noita askartelutarvikkeita on kertynyt vähän kaappeihin..

Ideoita sain paljon Pinterestistä; se on muuten ihan loistava paikka etsiä ratkaisuja asiaan jos toiseenkin! Sieltä sain mm. myös idean, miten kertoa muille raskaudesta ;)

Toisaalta olisi ollut kiva tehdä samanlaisia kortteja, mutta oli myös kiva kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Mikään huippuaskartelijahan mä en ole, joten näistä varmasti näkee, että on itse tehtyjä ;D

Hauska kokeilla erilaisia ideoita :) Ja kun näiden tekemisen aloittaa ajoissa eikä mietikään montako on tehtävä että kaikille tulee varmasti; mielummin ajattelee niin, että teen tässä ja nyt niin monta kuin huvittaa tehdä ja jatkan taas joskus. Jos ei kaikille tule itse tehtyä korttia, ostan loput kaupasta.

Tänään aamulla muuten tunsin ihan kunnolla liikkeet ekaa kertaa, kunnon muljahteluina! Tähän asti tuntunut pientä kutitusta ja kuplintaa, mutta nyt oikein muljahti :D Telle kyllä rauhoittui nopeasti, että en tiedä hakiko toinen vain hyvää nukkuma-asentoa siellä.. Pieni. ♥

Joulusiivous..

.. mikä ihana asia se onkaan. Vai onko? Toisia asia stressaa hyvin paljon, toiset siivoavat erittäinkin mielellään. Itse kuulun ehkä enemmän niihin, jotka vastustavat moista, mutta sitten kun siihen siivoamiseen ryhtyy, se onkin oikeastaan aika kivaa! Varsinkin, jos saa oman miehen auttamaan ja hommat jaetaan tasan. Meille joulusiivo merkitsee sitä, että nurkat putsitaan tavallista paremmin. Ja jos itse olen ollut aiemmin ahkera, ulottuu se kaappien siivoamiseen asti; saa heitettyä samalla pois kaiken turhan ja tarpeettoman.

Tämä toimii varmasti anopin vierailun, sekä joulun vieraiden suhteen, mikäli haluaa päästä helpolla:

http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/anoppi-tulossa-yllatyskylaan-8-vinkkia-pikasiivoukseen/4528584

Yllä olevat vinkit voisi itsekin ihan arkena ottaa käyttöön; ei tarvisi niin usein siivota täysin lattiasta kattoon kun ylläpitäisi sitä perussiivoa yllä..

Tiedän, että on olemassa hyvinkin paljon sellaisia, joita se joulusiivous stressaa tai ei ole yksinkertaisesti aikaa - esimerkiksi lapsiperheet: toisesta päästä jo samanlainen sotku kun toiseen päähän pääset ( :D ) Tässäpä olisikin pari helppoa "vinkkiä" joulusiivoihin, vähän pilke silmäkulmassa:

* Ripottele uunipellille kanelia ja neilikkaa ja uuniin - varma joulun tuoksu leijailee kotiisi
* Kastele pölyrätti toluvedessä ja heitä sohvan alle - raikas tuoksu on taattu
* Laita uuden pölynimuripussin pohjalle neilikkaa, kanelia, tai vaniljasokeria - raikas tuoksu leijuu kotiisi tunkkaisen pölyn sijaan
* Vaihda valot 15wattisiksi tai jätä valot kokonaan pois; sytytä sen sijaan paljon kynttilöitä luodaksesi joulutunnelman eikä villakoiratkaan näy!

Näiden pohjalta on hyvä lähteä miettimäänkin, miten tämävuotisen joulunsa suunnittelee! Itse luulen, ettei meidän talossa taida ihan kanelit pellillä valitettavasti riittää. On otettava joku päivä tuumasta toimeen; joululaulut raikaamaan ja moppi heilumaan! Samalla voipi jo koristella hieman joulua taloon. Meidän talossa joulukuusi tuli jo marraskuun puolella, hullu kun sai itselleen ostettua ihka ensimmäisen oman joulukuusen; valkoisen! Eilen jopa korjattiin kissan puremat jouluvalotkin, nyt on sentään kuusessa valot! Koristeet odottavat edelleen Ikeassa.

MIKÄLI haluaa päästä vieläkin helpommalla joulusiivojen suhteen, on ainoa varma keino tämä:
(Näin odottavana mammana on tietenkin vaihdettava pullo punkkua johonkin vähemmän 'vaaralliseen' aineeseen.. Itse taidan kallistua glögin puolelle ;) )

Kuva lainattu netistä!

Materialismin iloja..

Oon usein todennut itselleni, etten ole materialisti. On kuitenkin myönnettävä, että kyllä musta sellainen pieni materialisti kuitenkin löytyy. Sain eilen nimittäin tekstarin, että itselleni tilaama joululahja on saapunut Siwaan. Kotona tuttuun tapaan mitään kun en saa yksin tehdä, kaksi apulaista auttoivat paketin aukaisemisessa..

Mitäpä muutakaan tilasin itselleni joululahjaksi näin muumihulluna kuin tietenkin Tove 100v juhlamukit! Ja prillithän siellä myös oli! Ai että mä oon onnellinen :) Kyllä kahvi maistui kummallisen hyvältä tuosta mukista ;)

Taas on jälleen huomattavissa, että pieni pömppö jatkaa kasvuaan. Olin viime viikonlopun vanhempieni luona ja tuntuu, että siellä se vasta pömpöttikin. Ensimmäinen kuva otettu 17+3 ja jälkimmäinen 18+0 eli tänään! Poks poks vain! Jouluaattona onkin jo puoliväli, hurjaa. Jännää. Haluan tietää kovasti jo mitä sukupuolta tämä meidän Tellervo edustaa! Taas tuli tänään kierreltyä pari kirpparia läpi ja parit kivat vaatteet löytyi.. Onneksi tänään hieman maltikkaammin! Saapi nähdä viikonloppua, ystävän kanssa kirpputoritreffit, kierretään pari isoa kirppistä läpi.. Hups.

Taisi mamman pöperöt laittaa kunnolla turvottamaan kun tässä masu on isompi kuin nyt? :D

18+0

Kirpparikuulumisia sitten taas myöhemmin! ;)

Itsenäisyyspäivä

Kuva lainattu netistä

Hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle! Mulla se on kulunut nukkuessa pääosin.. Kamala väsymys ollut nyt kun en jostain syystä ole kahteen yöhön nukkunut kunnolla. Alkaa silmissä sekin jo vähän tuntua. Tulin viettämään omaa aikaa kotikonnuilleni Etelä-Pohjanmaalle, tai oikeasti lähdin karkuun ihmisten pikkujouluja, sillä Paapillakin oli moiset.. Hyvä niin.

Meidän perheeseen ei ole ikinä suuria perinteitä itsenäisyyspäivän kunniaksi ollut, mutta jostain syystä useana vuotena silloin on leivottu pipareita ja torttuja. Tänään mun osuus jäi aika vähälle väsymyksen vuoksi. Josko hoidan leipomishomman kotiin sitten Tampereen puolella! Meillä myös paistettiin täällä tänään pieni kinkku, halusi iskä ilmeisesti vähän testailla digimittariaan, miten se toimii jotta osaa sitten jouluksi paistaa oikeanlaisen kinkun! Ja oi että miten hyvää se kinkku taas olikaan.. Odotan jouluaattoa kovasti!

Linnan juhlat täällä varmaankin alkaa pauhaamaan, kun niiden aika koittaa. Voi olla, että itse istun sohvalla niitä sivusilmällä vahdaten, tai sitten tyydyn makoilemaan sängyssä :-) On tässä päivässä kuitenkin jotain tietynlaista taikaa, sillä jotenkin ajatuksissa on se, että miten erilailla asiat voisivat olla ilman veteraanien taisteluita. Oma pappanikin on reippaasti sen ikäinen, että hän voisi olla veteraani, mutta ei ole koskaan sodassa ollut lievän aivovammansa vuoksi.

Tuntuu, kun tänne kotipuolelle tulee, että täällä syödään jatkuvasti! Olin eilen koko päivän ja illan niin ähkyssä, että varmaan siksikään ei uni tullut. Menin veljeni, hänen vaimonsa ja kummipoikani kanssa käymään Seinäjoella ja tottakai tie vei Piikin puffettiin.. Siellä söin ihan liikaa sillä tuntui, että ruokaa oli kurkkua myöden syöty :-D

Nyt on hyvä rauhoittua saunan jälkeen sohvalle ja nauttia kyntteliköiden valosta. Hyvää itsenäisyyspäivän jatkoa kaikille ja palataan taas vähän enemmän tuonnempana, josko jotain kuvapostaustakin tulisi enemmän!

Kirpputorisyndrooma

Mä oon jo kauan rakastanut kirppareilla käyntiä, sillä sieltä löytää edullisesti hyvää ja käyttökelpoista. En osaa enää lainkaan edes shoppailla kaupassa, sillä menen ihan lukkoon; mitä mun pitäisi täältä osata etsiä? Lisäksi kun on tottunut löytämään hyvää halvalla, tuntuu kaupassa jonkun neuleen ostaminen 25e hintaan naurettavan suurelta.

Nyt oonkin sitten innostunut vauvan myötä ostelemaan vauvan vaatteita; erittäin hyväkuntoisia vaatteita saa edukkaasti ja kun ne menevät vain niin pienen hetken ajan päälle, miksi ostaa kaikki uutena? Arvostan itse myös paljon kierrätystä, joten kirpputorit ovat enemmänkin kuin mun juttu.

En tietenkään tuomitse niitä, jotka ostavat kaiken uutena. Itselle vain on luonnollisempaa kierrättää ja ostaa omaan budjettiin sopivaa tavaraa - sitä rahaa kun ei meillä päin ainakaan ole vielä tullut ovista ja ikkunoista! :-)

Tässä pieni kuvapläjäys siitä, mitä on jo kertynyt matkan varrella käteen. Juuri eilen ajattelin kirpputorikierroksen jälkeen, että ne pitäisi multa nyt kieltää lailla. Mä hamstraan niitä nyt ihan mahottoman paljon. Mutta yritän ajatella, että kyllä niille käyttöä on, osa on aina pesussa.. (Varsinkin, jos tämä äiti ei tule reipastumaan pyykinpesutahdissaan...)

Mun suosikkikirppariksi on tällä hetkellä syntynyt Kangasalalla sijaitseva Pirkan kirpputorikeskus. Ihan paras! Kaikki lähialueella asustelevat ja kynnelle kykenevät: sinne! :-)

Nämä hankinnat mä jo innostuksissani tein ennen ultraa.. Pieniä, söpöjä, neutraaleja.

Moni saattaa ajatella, että ostan selkeästi pojan vaatteita. Mä kuitenkin näen että limenvihreä on käypä myös työille, kumpi sieltä lienee sit tullakseenkaan! Ja tuon Aarikan potkarin halusin mukaani juurikin siksi, että se on söpö, hyväkuntoinen ja edukas. Menee se tytöllekin, eikö?

Ultran jälkeen se onkin sitten vähän karannut käsistä :D Oon huomannut, että barbapapa on löytänyt mun suosioon ja se on ihan mielettömän ihana. Jotain Barbaa meille on jo kertynyt.. Ihan vaan jotain..

Mulla on täällä kotona tämä pikkupikkuapulainen Mauri, joka avustaa monissa eri tehtävissä.. Odotan innolla sitä, kun vauva on talossa ja esimerkiksi lelukaari pysyvästi olohuoneessa. Kukahan siellä eniten leikkii..? :D Kielloista huolimatta. 

Mun täytyy yrittää vähän himmailla tätä ostotahtia, sillä tiedän kuitenkin, että jos tyttölupaus tulee, saan kavereilta mahottoman paljon vaatetta. Näin mulle on vähän kerrottu. Ja sitten tietenkään ei pidä unohtaa sitä, että sukulaiset, kummit ja kaimat tuovat jotakin, kun vauva on syntynyt, kun on ristiäiset jne. Se on fakta se. :-)

Tässä se suurin saalis yhdeltä reissulta.. On peittoa ja pyyhettä, unipukua ja pöksyä ja bodya.. Ja ja.. Nuo henkselihousut, jonka päällä Mauri on.. Niitä en vain voinut jättää sinne lojumaan, koska ne vaan oli niin söpöt! ;') Jos tyttölupaus tulee, niin pinkeillä bodeilla sitten tehdään tyttömäisiä kokonaisuuksia!

 Nämä barbapörrö -vaatteet.. Ne.. Ne oli syötävän söpöt. Vasta kotona huomattiin, että pyllyssä lukee Barbapapa ♥

Alkaa itseäkin vähän pelottaa, miten tässä saattaa näkyä poikavoittoisuus ja mulla on tyttöolo? Ehkä mä vain ajattelen, että kaikki värit käy tytölle, mutta pinkki on vähän hassumpi pojalle, joten oon ne pinkit jättänyt toistaiseksi vielä rauhaan.. 

Kirpparilta siis voi löytää vaikka ja mitä! :-) 



Lopuksi on laitettava vielä parit kuvat meidän karvapyllyistä ja heidän ihmeellisistä asennoistaan/nukkumapaikoistaan:

Se kasvaa kasvamistaan...

.. nimittäin masu. Pikkuhiljaa alkaa tulla muutokset esille. Ja siitähän sitten ei paluuta ole - toivottavasti ennen toukokuuta! ;)

Tässä näkee selvästi sen iltaturvotuksen.. :D Olo on kyllä sen mukainenkin.

Rv 16+1

On siellä pientä muutosta havaittavissa varsinkin alkuviikoille verrattuna! Tästä on siis tie vain eteenpäin, vai miten sen ilmaisisikaan..

Vietettiin eilen Paapin kanssa vuosipäivää ja varattiin illallispöytä Ravinteli Huberiin, Tampereelle. Voin sitten kyllä lämpimästi suositella kaikille sitä paikkaa, tykkäsimme kovasti. Annokset sai ns. koota itse haluamistaan pääraaka-aineista ja lisukkeista. Jälkiruuat veivät kielen mennessään.. Otettiin Paapin kanssa puoliksi entrecote -pihviä. Itselle lisukkeina pippurikastike, ranskalaisia sekä perunapyrettä ja luuydintä. Voin sanoa, että maistui ihan taivaalliselle! Lisäksi minulle suositeltiin omenaOLUTTA. Kuulostaa erittäin jännittävältä, mutta se oli todella hyvää. Kuin hiilihapotettua omenamehua olisi juonut. Pidin kovasti. Jälkiruuaksi valitsin päärynä tartetanin vaniljajäätelöllä ja marengilla. (Sen lautasen olisi voinut nuolla puhtaaksi..)

On vielä erikseen mainittava, että henkilökunta ja asiakaspalvelu olivat erinomaiset. Iloista sekä ystävällistä, ja pitivät huolen asiakkaistaan kysymällä onko kaikki hyvin, maistuuko ruoka. Siitä propsit paikalle. Tämä ei todellakaan jäänyt viimeiseksi vierailukerraksemme kyseisessä paikassa.

Joulu hiipii hiljalleen..

... nimittäin meille! Oon niin malttamaton varsinkin tämän vuoden joulun suhteen, sillä meillä on kerrankin kämppä johon mahtuu kuusi! Ja mä sain mun himoitsemani valkoisen joulukuusen! Just passeli meillle. Siitä vaan puuttuu vielä koristeet, ne on Ikeassa odottamassa.. Valotkin siinä oli, mutta pikku-Mauri kävi leikkauspöllyissä vähän järsimässä johtoa poikki.. Onneksi sen saapi korjailtua ennalleen helposti :-)

Tässä hieman meidän jouluista olohuonetta/ruokanurkkaa vähän joka nurkalta kuvailtuna. Muut huoneet ei oikein ole kuvauskunnossa, makuuhuoneessa on räjähtänyt nimittäin pommi!

Tässä aloin jo miettimäänkin, milloin saa ostaa torttutaikinaa ja tehdä ekat tortut ja leipoa piparit? Koska koska? Joko saa? Nyt?

En tiedä milloin musta näin jouluhullu tuli, mutta mä nautin nyt! Nuo expeditin turkoosit laatikot on tarkoitus lähipäivinä vaihtaa makkarista valkoisiin kukallisiin.. Vähän on ristiriitaiset nuo turkoosit kaiken tämän punaisen keskellä!

Ikkunasta näkee myös hieman meidän parvkkeen sinisiä valoja; Paapi pujotteli ne kananverkkohässäkkään ja mun mielestä ne näyttää oikeinkin kivalta, kun kadulta päin katselee meille. Kyllä, meillä on pakko olla kanaverkkohässäkkä.. Karvapyllyt karkaili kesällä parvekkeelta 1. kerroksesta niin tiheään tahtiin, ettei mamma enää jaksanut isin kanssa olla kissametsällä! :D Nyt saavat lapset ulkoilla silloin kun huvittaa, ei haittaa vaikka mamman silmä hetkeksi vähän välttää...

Kahden viivan tikku

Ajattelin, että haluan jakaa sen päivän, jolloin kaksi viivaa ilmestyi tikkuun, sillä se oli itselleni ainakin hyvin ikimuistoinen päivä.

Päivä oli syyskuinen maanantai ja ilman mitään kummempia heräilin, Jostain syystä selailin puhelimestani sovellusta, jonne merkitsen aina kuukautisten alun ja lopun ja muita tärkeitä asioita. Huomasin samalla, että menkkojen olisi pitänyt alkaa perjantaina. Ne ovat hyvin säännölliset, eikä tällainen muutaman päivän myöhässä olo ole normaalia. Olonikin on melko normaali. Laitoin vain kaverille viestin asiasta ja hän totesi että tee testi, hän tuo kahville tullessaan sellaisen mukanaan.

Aloinkin kyteä ajatusta siitä, että mitä jos meille tulisikin vauva? Jotenkin kliseisesti kuin salama kirkkaalta taivaalta minut valtaa huono olo ja juoksen vessaan. Oksennushan siinä lensi, mutta vain pienesti. Ajattelin, että kyllä kroppani vain pottuilee minulle kovastikin nyt asiasta, kun päästin ajatusken valloilleni vauvasta. En siis uskonut.

Kaveri saapui ja toi tikun tullessaan. Pissasin tikkuun, ja tietenkin päin honkia sen. Luulen, että jännitti liikaa enkä malttanut pitää tikkua kontrolliviivaan saakka. No, ei muuta kuin jännitystä odottamaan lisää, jotta lähden hakemaan uuden testin.

Tätä aiemmin ajatuksissani alkavat mylviä hetket aiemmilta viikoilta, jolloin lihakseni ovat olleet kuin hakatulla ja tissit aivan täysin kosketusarat. En kuitenkaan ole antanutkaan ajatusta mahdolliselle raskautumiselle vaan ajatellut, että jokin flunssa sieltä tekee tuloaan ja joka paikkaa kolottaa. Myös sairaalloisen väsymyksen laitoin "tulevan flunssan" piikkiin.

Kaveri tuo nopeasti ovenraosta uuden testin ja kiitää omille asioilleen. Tällä kertaa yritän pysyä rauhallisena ja tehdä testin oikein. Olen siis kuitenkin testejä tehnyt pari aikaisemmin, mutta silloin olen ollut vain kylmän viileä ja asenteella "Ei siellä kuitenkaan mitään ole". Nyt tein testin ja jäin odottamaan. Kontrolliviiva ilmestyy. Odotan.. Odotan... Kunnes toinenkin viiva alkaa ilmestyä tikulle. Olen edelleen hämmentynyt, olen varma että tein jotain taas väärin. Otan tikusta kuvan kaverille.

Vastaukseksi tulee: "Erittäin vahva positiivinen, onnea mamma! <3 "

Siinä sitten silmät suurena ihmetellä asiaa, voiko tämä olla mahdollista mitenkään. Kyllä se näköjään voi. Sekavat tunteen valtaavat kehon ja alan itkemään. Lähetän kuvan tikusta Paapille, ja menetän malttini kun hän ei vastaa HETI. Sitten päätän soittaa. Hän vastaa ja alan itkemään puhelimeen. Aiemmin päivällä olin ounastellut hänelle kuitenkin poisjääneistä menkoista ja hän kehotti tehdä testin. Itkun seasta puhelun aikana pystyn vain sanomaan "Se on positiivinen!" Paapi sanookin, että eikö se ole hyvä asia? Itken ja nauran samaan aikaan että on on, mutta olen niin sekaisin, etten tiedä mitä sanoa tai tehdä.


Tästä tikusta se kaikki ajatus sitten lähti, että meille tulee vauva; meistä tulee äiti ja isi. Tämä vauva on erittäin toivottu. Hämmennyin itse siitä, miten nopeasti raskauduin. Mieltäni on useamman vuoden mietityttänyt se, voinko saada lapsia ollenkaan, kun taustalla on useita tekijöitä, jotka ovat mietityttänyt vaikuttavatko ne tulevaisuudessa. Pillerit jätetty pois kesäkuun alussa ja menty periaatteella, tulee kun on tullakseen - jos tulee. Ja hän päätti ilmoittaa tulostaan 8.9. Pieni morkkishan siinä plussaamisen jälkeen ehti myös tulla, kun oli viihteellä ollut tasaisesti joka perjantai vähintään muutaman ottamassa.. Ajattelin kuitenkin, että se on niin pieni vielä, jos ne kerrat olisivat olleet hengenvaaraksi, ei pieni olisi edes tänne asti kestänyt.

Nyt on kasassa rv 16+0 ja laskettu aika 13.5.2015.

-Tiija

Perhe on pahin

Aattelinkin, että voisi olla paikallaan esitellä vähän perhettä.. Mies ja karvapyllyt siis! Tulossa kuvapläjäys kissoista, sillä olen sitä mieltä ettei kissakuvia voi koskaan olla liikaa... Eihän?

Minä itse. Juurikin tukkatohtorilta saapuneena!

Minä ja Paapi, kesällä 2014 ystävän häissä

Mauri!

Siru -pötkylä!

 

Ystävät <3

Ja liuta karvapyllyjen kuvia siis <3. Nämä ovat meille hyvin rakkaita. Siru tuli meille jo aikuisena, pääsiäisenä 2014. Tuli vähän huonommista olosuhteista, oli pelännyt lapsia kovasti kun lapsi oli kuulokkeilla lassonnut niin, että Siruun on osunut. Siitä sitten tyttö reipastui kovasti ja on kokenut nyt vanhasta kodista uuteen kotiin muuton, Tampereen sisäisen muuton meidän kanssa toiseen kotiin. Hyvin on tyttö sopeutunut. Aivan unelma kissa, kiltti luonteeltaan, vaikka aluksi arasteleekin uusia ihmisiä. Nopeasti kuitenkin etenkin nykyään tulee ihmisten ilmoille.

Kesällä 2014 alettiin ajatella Sirulle kaveria, kun oli niin usein yksin. Päädyimmekin sitten hakemaan kotikonnuiltani päin Etelä-Pohjanmaalta Mauri -pojan. Mauri tuli meille siis pentuna, 3kk ikäisenä ja hän on oikein kiltti, ihmisrakas ja vilkas tapaus. Myös unelmaluonne kissalle.

Aluksi nämä toki sähisivät toisilleen eikä Siru olisi millään ottanut vastaan uutta tulokasta, mutta vajaan viikon kuluessa jo pystyttiin syömään yhtäaikaa vierekkäin. Siitä pikkuhiljaa nämä ovat ystävystyneet ja nykyään leikkivät kovastikin yhdessä. 

Näitä karvapyllyjä en vaihtaisi pois. Vähän tietenkin jo etukäteen arveluttaa ja jännittää, miten Siru suhtautuu vauvan tuloon. Luulen, että kun tyttö on näyttänyt sopeutumiskykynsä, hän oman aikansa kuluessa tulee myös vauvan hyväksymään. Ja tietenkin olen itse varovainen, etteivät kissat pääse satuttamaan vauvaa. Sitä en ala tekemään, etteivät kissat saa olla kosketuksessa vauvaan ollenkaan - silloinhan ne varsinkin alkavat kummastelemaan mikä se piiloteltava paketti on, jota ei saa edes nähdä tai haistaa. :-)

-Tiia

P.s. Tänäään poks 15+5 ja nyt on kyllä masu pompannut esille. Kaverin luona ollessani hän huomasi heti, että ompas masu kasvanut! Ja nähtiin viimeksi.. Pari viikkoa sitten?

Kaikella on alkunsa..

Heippa vain, vai miten sen nyt sitten ilmaisisikaan!

Täällä kirjoittelee 23-vuotias naisenalku, tuleva mamma. Se, mitä tämä blogi tulee sisältämään, on varmasti paljon odotusajasta, hankinnoista. Mamma-asiaa siis luvassa!

(Tietenkin osittain myös höystettynä karvakavereiden kuvilla, sillä talouteen kuuluu kaksi kissaa, Siru 3,5vee ja Mauri 6kk.)

Ajoittain saatan myös innostua kuvaamaan meidän 'valtavaa' kaksiotamme, jossa tällä hetkellä siis avomieheni kanssa asun :-) Välillä iskee sellainen sisustusvimma, mikäli rahatilanne sen vaatii.

Hieman siis itsestäni; ylläolevien lisäksi tässä täytyisi sosionomin paperit kuroa kasaan ennen toukokuuta. Opinnot siis jo venyivät; olisi jouluksi pitänyt valmistua mutta alkuraskaus vei voimani ja mielenkiintoni koulua kohtaan. Asustellaan Tampereella. Mielenkiintona tällä hetkellä ainakin kirppareiden kiertely ja ystävät. Kliseistä. Mutta niin se vain on.

Näiden lyhyiden alkusanojen saattelemana toivon, että tämä blogi ottaisi tuulta alleen ja itsellä säilyisi mielenkiinto tätä päivitellä mahdollisimman usein!


-Tiija