Päivä oli syyskuinen maanantai ja ilman mitään kummempia heräilin, Jostain syystä selailin puhelimestani sovellusta, jonne merkitsen aina kuukautisten alun ja lopun ja muita tärkeitä asioita. Huomasin samalla, että menkkojen olisi pitänyt alkaa perjantaina. Ne ovat hyvin säännölliset, eikä tällainen muutaman päivän myöhässä olo ole normaalia. Olonikin on melko normaali. Laitoin vain kaverille viestin asiasta ja hän totesi että tee testi, hän tuo kahville tullessaan sellaisen mukanaan.
Aloinkin kyteä ajatusta siitä, että mitä jos meille tulisikin vauva? Jotenkin kliseisesti kuin salama kirkkaalta taivaalta minut valtaa huono olo ja juoksen vessaan. Oksennushan siinä lensi, mutta vain pienesti. Ajattelin, että kyllä kroppani vain pottuilee minulle kovastikin nyt asiasta, kun päästin ajatusken valloilleni vauvasta. En siis uskonut.
Kaveri saapui ja toi tikun tullessaan. Pissasin tikkuun, ja tietenkin päin honkia sen. Luulen, että jännitti liikaa enkä malttanut pitää tikkua kontrolliviivaan saakka. No, ei muuta kuin jännitystä odottamaan lisää, jotta lähden hakemaan uuden testin.
Tätä aiemmin ajatuksissani alkavat mylviä hetket aiemmilta viikoilta, jolloin lihakseni ovat olleet kuin hakatulla ja tissit aivan täysin kosketusarat. En kuitenkaan ole antanutkaan ajatusta mahdolliselle raskautumiselle vaan ajatellut, että jokin flunssa sieltä tekee tuloaan ja joka paikkaa kolottaa. Myös sairaalloisen väsymyksen laitoin "tulevan flunssan" piikkiin.
Kaveri tuo nopeasti ovenraosta uuden testin ja kiitää omille asioilleen. Tällä kertaa yritän pysyä rauhallisena ja tehdä testin oikein. Olen siis kuitenkin testejä tehnyt pari aikaisemmin, mutta silloin olen ollut vain kylmän viileä ja asenteella "Ei siellä kuitenkaan mitään ole". Nyt tein testin ja jäin odottamaan. Kontrolliviiva ilmestyy. Odotan.. Odotan... Kunnes toinenkin viiva alkaa ilmestyä tikulle. Olen edelleen hämmentynyt, olen varma että tein jotain taas väärin. Otan tikusta kuvan kaverille.
Siinä sitten silmät suurena ihmetellä asiaa, voiko tämä olla mahdollista mitenkään. Kyllä se näköjään voi. Sekavat tunteen valtaavat kehon ja alan itkemään. Lähetän kuvan tikusta Paapille, ja menetän malttini kun hän ei vastaa HETI. Sitten päätän soittaa. Hän vastaa ja alan itkemään puhelimeen. Aiemmin päivällä olin ounastellut hänelle kuitenkin poisjääneistä menkoista ja hän kehotti tehdä testin. Itkun seasta puhelun aikana pystyn vain sanomaan "Se on positiivinen!" Paapi sanookin, että eikö se ole hyvä asia? Itken ja nauran samaan aikaan että on on, mutta olen niin sekaisin, etten tiedä mitä sanoa tai tehdä.
Tästä tikusta se kaikki ajatus sitten lähti, että meille tulee vauva; meistä tulee äiti ja isi. Tämä vauva on erittäin toivottu. Hämmennyin itse siitä, miten nopeasti raskauduin. Mieltäni on useamman vuoden mietityttänyt se, voinko saada lapsia ollenkaan, kun taustalla on useita tekijöitä, jotka ovat mietityttänyt vaikuttavatko ne tulevaisuudessa. Pillerit jätetty pois kesäkuun alussa ja menty periaatteella, tulee kun on tullakseen - jos tulee. Ja hän päätti ilmoittaa tulostaan 8.9. Pieni morkkishan siinä plussaamisen jälkeen ehti myös tulla, kun oli viihteellä ollut tasaisesti joka perjantai vähintään muutaman ottamassa.. Ajattelin kuitenkin, että se on niin pieni vielä, jos ne kerrat olisivat olleet hengenvaaraksi, ei pieni olisi edes tänne asti kestänyt.
Nyt on kasassa rv 16+0 ja laskettu aika 13.5.2015.
-Tiija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti