Mamma leipoo

Mulla on jo ennen joulua tullut semmonen himo, että on saatava porkkanakakkua. Mitään en ole sille himolle sitten tehnytkään - ennenkuin tänään. Päätin alkaa tuumasta toimeen ja leipasta porkkanakakun! Sitä ennen reippailin ja pakersin pienen tovin opparin alussa. Kyllä, se on vihdoin ja viimein saatu kunnolla alulle teoriaosuudestakin, sillä mulle iski raju todellisuus, että mulla ei oo montaa päivämäärää valittavana koska menisin sen esittämään.. 11.5. olis muuten kovin kiva päivämäärä, mutta on niin lähellä laskettua aikaa, että oonkin nauranut käyväni ensin esittämässä opparin ja sen jälkeen lähden synnyttämään. Sen näkee siis koska sen käyn esittämässä, mutta olen kutienkin nyt pistänyt turbovaihdetta päälle opparin etenemisen suhteen, jee!

Pömpön ja Sirun kanssa tehtiin opparia. Saatte itse päätellä kumpi on Pömppö...

Ja sitten itse leipomuksen pariin!

Ohjeena käytin tätä: (http://www.maku.fi/reseptit/tiinan-meheva-porkkanakakku)

AINEKSET

25 annosta

• 6 kpl

  munaa
• 6 dl

  sokeria
• 6 dl

  vehnäjauhoja
• 4 tl

  leivinjauhetta
• 3 tl

  vaniljasokeria
• 6 tl

  kanelia
• 9 dl

  porkkanaraastetta
• 300 g

  voita (tai margariinia sulatettuna)

KUORRUTUS

• 100 g

  voita (tai margariinia)
• 200 g

  sulatejuustoa (maustamaton)
• 3 dl

  tomusokeria

TEE NÄIN

1 t

{

AKTIIVINEN

30 min

PASSIIVINEN

30 min

• Tästä ei porkkanakakku parane! Valmista ihanan mehevä porkkanakakku näin:

  Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään.

  Lisää muna-sokerivaahtoon varovasti vuorotellen jauhoseosta, hienoksi raastettua porkkanaa ja sulatettua rasvaa. Sekoita tasaiseksi.

  Vuoraa korkealaitainen uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina pellille.

  Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.

  Valmista sillä aikaa kuorrutus. Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sulatejuusto sähkövatkaimella. Lisää tomusokeri. Levitä kuorrutus tasaisesti jäähtyneelle pohjalle.

  Leikkaa mehevä porkkanakakku haluamasi kokoisiksi paloiksi ja nauti kahvin tai teen kanssa.

Maurille kelpaisi kakku myös. Pikkuapuri ei jätä koskaan pulaan..

Tykkäsin kovasti tuosta ohjeesta. Selkeä ja helppo - ja mehevä. Ai että, meinasi suussa sulaa kun maistoin lopputuloksesta palasen. (Siis yhden vain)

Kuolasin myös yhtä aivan ihanaa bodya, jonka myös meidän mammaryhmän mamma oli tulevalle lapselleen hommannut.

http://www.stylepit.fi/ej-sikke-lej-monivarinen-owl-body-l-s-228486-51?source=category

Tuommoinen olisi pikkuisen pähee mustien housujen kanssa! Mutta maltan nyt vielä olla hommaamatta ainakin.. Ehkä myöhemmin?

Nähtiin myös meidän facebookin Pirkanmaan mammojen kanssa torstaina! Meitä oli viisi ihanaista naista ja käytiin syömässä Plevnassa. Suosittelen siis, jos hyvää ruokapaikkaa miettii! Juttua riitti, eikä tullut hiljaisia hetkiä juuri yhtään. Todettiinkin, että näitä on järjestettävä ennen toukokuuta lisää, mikäli ihmisillä aikataulut vain passaavat. Mukavaa jakaa ajatuksia myös kasvotusten odotuksesta. Huomattiin myös sattumalta, että meille jokaiselle on esikko tulossa. Se oli sinänsä hassu käänne ja olikin kiva pohtia niitäkin asioita yhdessä!

On myös ollut todella jännät viikot tässä mammaryhmässä menossa.. Yksi mamma joutui tammikuun alussa pillit päällä sairaalaan ja ollut siellä siitä asti. Verta tihkuttanut, tulehdusarvot korkealla sekä ajoittain myös lapsivettä tihkuttanut. Tilanne ollut siis ajoittain hyvinkin kriittinen. Tämä jännä hetki raukesi kuitenkin eilen. Pikkuinen saateltiin maailmaan 750g painoisena. Synnytys oli ollut pakko käynnistää äidin verenmyrkytysvaaran vuoksi. Nyt voi lapsi ja äiti hyvin. Ensimmäinen vappupallo siis maailmassa. Enpä voinut itse ainakaan välttyä kyyneliltä kun tämä jännitysnäytelmä saatiin tältä erää päätökseen. Kriittisin vaihe on siis ohi, vaikka edessä on pitkät tehohoitokuukaudet. On kuitenkin ilo huomata, miten vahva tämä äiti on. Ihailut sinne suuntaan. Ja millaiseksi taistelijaksi tämä pikkuvauva on itsensä näyttänyt. Sisua riittää. Tästä on ilo lähteä seuraamaan, miten pikkuhiljaa vappupalloja alkaa saapua maailmaan. Toivon kuitenkin hartaasti, että kaikki vappupallot pysyisivät vielä muutaman kuukauden äidin mahassa kasvamassa pahalta maailmalta. Toukokuussa on lupa poksahtaa. ♥

Mitäpä itselleni kuuluu odotuksen ajalta? Ihan hyvää. Ei mitään ihmeitä. Maha kasvaa ja ehkä pientä väsymystä on ilmassa. Epäilen hemoglobiinin laskua, jonka eteen olen yrittänyt taistella, että se nousisi. Muuten tässä mennään tasaista arkea ja kuten aiemmin mainitsinkin, opparia tehdessä. Välillä tulee hullunkohtauksia ja innostun leipomaan tai siivoamaan. Kenties jonkin sortin pesänrakennusviettiä havaittavissa :-)