Ystävänpäivä on joka päivä.

.. tuon kun itsekin muistaisi - ei sitä tarvita erityistä päivää kalenterista, että voidaan ylistää ystävää. Itse en niihin aktiivisimpiin ystäviin kuulu, jotka pitää kaikkiin läheisiinsä yhteyttä jatkuvasti. Välillä jopa huono omatunto siitä, kun tajuaakin ettei ole jostain ihmisestä kuullut pitkiin aikoihin yhtään mitään! Mutta toisaalta, mitä siitä huonoa omatuntoa liiaksi potemaan, luulen että ainakin omassa lähipiirissä podetaan samoja "omantunnontuskia".

Pitkästä aikaa on jotain ihan kerrottavaakin! Viimeksi taisin mainitakin vähän autosta sanan jos toisenkin.. No, odotus ja etsintä palkittiin - me nimittäin löydettiin uusi auto ja se on vielä parempi kuin se, mitä käytiin katsomassa! On niin ihanaa, kun saa ajaa uudella autolla, jossa on kaiken maailman ajomukavuuksia.. En ole varmaan ikinä ajanut edes noin kevyesti ohjattavalla autolla - vakionopeudensäätimestä puhumattakaan. Viime torstaina otettiinkin rakas Hondamme pyllyjen alle ja lähdettiin aamusta ajamaan Seinäjoelle. Sieltä tämä uljas ratsu löytyi! Huollettu ja pidetty kuin kukkaa kämmenellä, juuri katsastettu myös - ei muuta kuin vaan ajamista! Vaikka auto näyttää laivalta, se on uskomattoman kevyt ajaa. Ja mikä parasta, sinne saa vaunut tuikattua helposti takakonttiin ettei tarvitse pyöriä myöden irrotella ja tunkea. Siitä jatkoinkin matkaa Kauhavalle, olin muutenkin menossa viikonlopuksi sinne, sillä oli rakkaan kummipoikani 2-vuotis synttärit! (Juurihan se pieni vauva syntyi, missä tämä kaksi vuotta on mennyt...)

Urhea Pösö! Lasikatto tuos oli aivan mahtava.

Kummipoika oli jälleen kasvanut aivan silmissä. Pituutta tullut valtavasti sitten joulun. Synttäreillä oli tuhat ja sata tarjoiltavaa, joista valita. Tämä mamma santsailikin pitkin iltaa ja olo oli kotona illalla sen mukainen.. Mutta kun oli niin hyvää! Mä olen kummipojalle sellainen "muumikummi", joka hommaa aina kaikenlaista muumeihin liittyvää; astioita tai muuten vain muumia. Sovittu näin kummipojan vanhempien kanssa, ettei tule jatkossa samoja asioita päällekkäin. Ostinkin pojalle muumien seikkailu muutto -lautasen, pojalla kun ei ollut vielä kuin vasta yksi matala lautanen ennestään. Lisäksi Poliisimestari -pehmolelu oli mieluinen ja taisi hän pitää myös SkipHopin Seepra -repusta!

Maanantai-aamuna jatkui matka takaisin Tampereelle. Vähän jännitti, mitä ajamisesta tulee ylipäätään kun on alkanut Telle olemaan välillä niin huonosti tuolla etten itselleni löydä hyvää asentoa. Lisäksi pikkumies potkii aikalailla ja ajamisen aikana se on erittäin epämukavan tuntuista. No, neuvolaan päästiin ja siellä olikin vähän ikävempiä uutisia; virtsasta löytyi proteiineja ja leukkareita, jouduin menemään labraan jättämään vielä tarkemman näytteen.. Tuloksia odotellessa.. Lisäksi Supistellut ja juilinut taas pitkästä aikaa ihan huolella, maanantaiaamuna oli lisäksi menkkamaista kipuakin - mikä ei tosiaan ole normaalia. No, eipä ne huonot uutiset siihen loppuneetkaan. Kohdunkaula oli myös lyhentynyt, edestä 1.5cm uuteen vuoteen verrattuna.. Onneksi oli kuitenkin napakka, eli ei ole lähtenyt kypsymään eikä siis näin ollen synnytys ole käynnistynyt. Tässä nyt vain jännän äärellä ollaan, että mitä tapahtuu. Sain kontrolliajan kahden viikon päähän lääkärille, katsotaan mikä tilanne silloin on.. Myös kohdunpohjan mitta oli alakäyrällä, vaikka oma painoni ja verenpaineeni olivat hyvät. Jännän äärellä siis ollaan ja sainkin kehotukseksi lepoa ja välttää nyt kaikkea ylimääräistä puurtamista. On se vissiin todettava, ettei voi enää siivotakkaan siis. Mutta Telle menee nyt kaiken edelle. Mulla on lupa köllötellä nyt vaikka ajoittain tuntuukin vaikealta :) Voi olla, että nämä kaikki on vain yhdellä kerralla huonoa sattumaa, voi olla että on jotain suurempaakin. Sitä ei tiedä. Se selvinnee.. Onneksi ainakin Telle on _erittäin_ aktiivinen; tykkää monottaa ja potkia niin, että isikin välillä ihmettelee kun näkee mahan vain möyryävän edessään :D Harmittaa ehkä eniten se, että mun matkustelut _ainakin_ autolla Pohjanmaan suuntaan on nyt sinetöity. Ei selvästi tykkää, kun istuu kauan paikoillaan, alkaa heti inhottava juiliminen ja supistelu - levossakin. Täytyy tässä nyt yrittää josko junalla vielä pääsisi käymään, tai sitten haluavat osapuolet tulevat Tampereelle kyläilemään! :)

Muuten tässä jälleen fiilikset ihan fine! Oonkin jo aiemmin maininnut isyyspakkauksesta, jota Paapille olen pikkuhiljaa väsännyt. Nyt sain sen tiistaina väsättyä täysin valmiiksi ja annettua! Siitä teenkin erillisen postauksen, tämä yksittäinen venyisi muuten aivan liian pitkäksi ;) Tänään on tarkoitus varmaankin Paapin kanssa käydä jossain syömässä ja kehitellä jotain kivaa - näin se ainakin uhosi. Saas nähdä, kuinka käy!

RV 27+2

Leppoisiin tunnelmiin, palaamisiin taas!

Hullun kissanaisen aamuherätys ♥