Loppu lähenee..

Terkkuja täältä, poks 38+0!


... yhtenä palana vielä ollaan. Alkaa ennustus käydä toteen, että LA lähestyy eikä Telle malta tulla pois. :D Ensin ollaan viikkotolkulla jalat ristissä että älä tule, mutta nyt kun saa tulla, ei tule.

Heti rv36 jälkeen aloin liikkumaan reippaammin ja tekemään asioita; siivoamaan taas ja liikkumaan kotoa pois ja ärsyttäen mahdollisimman paljon itseäni, että Telle ymmärtäisi tulla ulos. (Toisten mielestä tämä toimii, toisten mielestä ei, mulle sillä ei niin väliä oo kun on päivisin ainakin tekemistä.)

Oon hieronut tiettyjä akupisteitä, rampannut portaita ylösalas, muutenkin kävellyt enemmän. Kyllä ne aikaiseksi ainakin harkkasuppareita/kestosuppareita saa jos ei muuta.

Nyt viime päivinä Telle on alkanut ihan todenteolla poraamaan päätään alaspäin.. Tuntuu vaan niinkuin puukkoa käänneltäis alapäässä - ei ole kiva tunne, mutta lohduttaa että tuloaan se tekee hitaasti mutta varmasti.

Ehkä paras uutinen tässä nyt on se, että tänään olin neuvolalääkärillä. Mun laskussa ollut hemppa oli noussut 107 takaisin 120! Rautakuuri siis purrut oikein mukavasti. Paras uutinen oli kyllä ehdottomasti itselle se, että kohdunkaulaa ei ole jäljellä nimeksikään ja oon sormelle auki. Tämä loi toivoa, että ehkä jotain voi tapahtuakin nopeasti! Tiedän, ettei se välttämättä tarkoita sitä että tänään synnytän, voi mennä kolmen viikonkin päähän, mutta itselle loi toivoa se, että kypsymistä on tapahtunut hyvin siitä, kun mun on annettu lupa liikkua! Jännittävissä tunnelmissa siis mennään.

Ja onhan tuohon laskettuunkin kaksi viikkoa aikaa, miksi olen siis malttamaton? Siksi, että mun kivut alkaa olla päivä päivemmältä yhä kaameampia. Kamalimpia on yöt, kun en löydä kunnon asentoa tyynyjen tukemisesta huolimatta; sattuu ylämahaan, sattuu selkään. Sattuu kaikkialle. Kun saa hyvän asennon, on kuuma, on vessahätä - milloin mitäkin. Ja eipä asiaa auta kyllä yhtään se, että meidän mammaryhmässä on tässä vajaan kahden viikon aikana syntynyt 12 vauvaa ;) Alkaa se vauvakateus iskeä jo itsellekin! No, onneksi sinne ei kukaan ole jäänyt! ;) (heh, ai kun toi oli tosi hauska juttu eikä oo ikinä aiemmin kuultu.)

Kotona oikeastaan kaikki alkaa olla jo reilassa; sairaalakassi on omia vaatteita vajaa valmis, kaukalon kankaat on pesty.. Aina toki voisi olla kotona siistimpää, mutta nyt ei ole jaksanut ;) Toivotaan, että tämä pian tästä! Nyt on alkanut vähän olemaan hiljaiseloa tämän bloginkin kanssa - on ollut niin paljon muita asioita mielessä, ettei ekana ole tullut mieleen päivitellä asioita. Pyrin tässä nyt kuitenkin edes silloin tällöin kertoilla kuulumisia...!

-Tiia

Toukokuu lähenee..

Hupsista keikkaa. Ompa vierähtänyt taas paljon aikaa kun viimeksi tänne kertonut kuulumisia :) Tuntuu, että jotenkin on niin hektistä/muuten vain laiska paska -olo, ettei ole ollut blogi ihan ensimmäisenä mielessä.

Mitäpä tänne siis kuuluu? Viikkoja tänne on jo ehtinyt kertyä 36+2 eli laskettuun aikaan on enää ALLE kuukausi!! Kamalaa. Siinähän sitä on paniikinsekaisissa tunteissa mentykin sitten eteenpäin. Pömppö on ottanut kasvuspurttia ja kivut ja oireet sen kuin lisääntynyt - kaukana takana on siis se hehkeä ja ihana aika, jolloin mikään ei vaivannut..

Mutta jottei koko postailu menisi täysin valittamiseksi, on mun ylistettävä mun ystäviä ihan täysin! Pääsiäisenä oli tarkoitus mennä hyvän ystäväni luo askartelemaan Milestone- tyylisiä kortteja. Ai mitäkö ovat Milestonet? Kortteja, joissa on jokin teksti "Tänään olen 1 viikon ikäinen" "Tänään seisoin ensimmäistä kertaa tuetta" jne, joiden kanssa voi sitten ottaa vaikka valokuvan. Mulle ja ystävälle on Tiimarin tyhjennysreissujen jälkeen *köhköh* ehtinyt vähän kertyä tuota askartelutavaraa, niin ajateltiinkin että voitaisiin niitä tehdä yhdessä iltojen ratoksi!

Pääsiäissunnuntaina lampsin hyvin tietämättömänä mistään ystäväni ovelle mukana askartelutarvikkeita. Hän käyttäytyi varsin normaalisti ja käski mennä olkkariin kun hän keittää kahvia. Samalla raikaa "YLLÄTYYYYSS!", ja näen olkkarissa kaikki tärkeimmät ystäväni. Pahaiset pääsivät siis yllättämään ja olivat järkänneet mulle babyshowerit. Itkuahan siinä tihrustin kun en osannut odottaa ollenkaan. Muistan joskus maininneeni asiasta täälläkin, että joku kysyi aionko pitää moiset. Sanoin, että en aio että osallistun jos joku ne mulle järjestää. Tässä onkin sitten viikkojen myötä tullut niin kaikkea muuta, että eipä ole suihkukekkerit käyneet mielessäkään!

Sankari jännittää ihanien lahjojensa parissa!

Pöytä notkui tosiaan ääriään myöten herkkuja; suolaista ja makeaa joista riitti vielä rääpimistä seuraavallekin päivälle! Myös saadut lahjat olivat aivan ihania. Vaippakakku, hemmottelutuotteita itselle, leffalippuja, vauvakirja, Tellelle pöksyt sekä vyöhyketerapiakäynti! Voitte varmaan kuvitella, miten sanattomaksi tuommoinen vetää. Äärettömän sanattomaksi ja kiitolliseksi ja se, että ne oli juuri mulle järjestetty, haluttu yllättää mut! 

Ohjelmaan kuului pömpönmaalausta, ja pömppöä koristikin lopulta pieni pöllönpoikanen. Ehkä suloisin ikinä! Sopi myös hyvin jotenkin pääsiäisteemaan ;)

Valmis pöllönen. Hassua, miten masu näyttää pienemmältä, vaikka todellisuudessa se on isomman kokoinen :o

Maalailun jälkeen tosiaankin askarreltiin, enpä roudannut turhaan vähäisiä askartelutarpeitani. Kortteja saatiin tehtyä melko isokin määrä ja niistä tuli aivan huikeita! Täytyy tässä vielä lähipäivinä toteuttaa uusi askartelukierros ja tehdä pois ne kortit, joille on ensimmäisenä käyttöä! Kiva tehdä niitä sitten pikkuhiljaa lisää, kun on tarve ja kun inspis iskee!

Tehtiin myös babyshowereiden tapaisesti lottoa siitä, kuka arvaa syntymäajan, painon, pituuden ja nimen oikein/lähimmäksi. Voittajalle tarjoan pullakahvit ;) Oli hauska lukea, miten ystävät ajattelee koska poksutaan ja mielenkiintoisin kohta oli ehkä nimi! Paljastettakoon, että listalla oli monia nimiä joita olin ajatellutkin/käynyt mielessä, että tuo voisi olla kiva. :)

Ihana päivä takana siis kaikenkaikkiaan, piristi niin paljon harmaata neljän seinän sisällä ollutta arkea! Kyllä tuommoiset suihkuttelut on vain mukava yllätys raskaanaolevalle!

Tässä mennään viikkoja 34+4 :)