Terkkuja täältä, poks 38+0!
... yhtenä palana vielä ollaan. Alkaa ennustus käydä toteen, että LA lähestyy eikä Telle malta tulla pois. :D Ensin ollaan viikkotolkulla jalat ristissä että älä tule, mutta nyt kun saa tulla, ei tule.
Heti rv36 jälkeen aloin liikkumaan reippaammin ja tekemään asioita; siivoamaan taas ja liikkumaan kotoa pois ja ärsyttäen mahdollisimman paljon itseäni, että Telle ymmärtäisi tulla ulos. (Toisten mielestä tämä toimii, toisten mielestä ei, mulle sillä ei niin väliä oo kun on päivisin ainakin tekemistä.)
Oon hieronut tiettyjä akupisteitä, rampannut portaita ylösalas, muutenkin kävellyt enemmän. Kyllä ne aikaiseksi ainakin harkkasuppareita/kestosuppareita saa jos ei muuta.
Nyt viime päivinä Telle on alkanut ihan todenteolla poraamaan päätään alaspäin.. Tuntuu vaan niinkuin puukkoa käänneltäis alapäässä - ei ole kiva tunne, mutta lohduttaa että tuloaan se tekee hitaasti mutta varmasti.
Ehkä paras uutinen tässä nyt on se, että tänään olin neuvolalääkärillä. Mun laskussa ollut hemppa oli noussut 107 takaisin 120! Rautakuuri siis purrut oikein mukavasti. Paras uutinen oli kyllä ehdottomasti itselle se, että kohdunkaulaa ei ole jäljellä nimeksikään ja oon sormelle auki. Tämä loi toivoa, että ehkä jotain voi tapahtuakin nopeasti! Tiedän, ettei se välttämättä tarkoita sitä että tänään synnytän, voi mennä kolmen viikonkin päähän, mutta itselle loi toivoa se, että kypsymistä on tapahtunut hyvin siitä, kun mun on annettu lupa liikkua! Jännittävissä tunnelmissa siis mennään.
Ja onhan tuohon laskettuunkin kaksi viikkoa aikaa, miksi olen siis malttamaton? Siksi, että mun kivut alkaa olla päivä päivemmältä yhä kaameampia. Kamalimpia on yöt, kun en löydä kunnon asentoa tyynyjen tukemisesta huolimatta; sattuu ylämahaan, sattuu selkään. Sattuu kaikkialle. Kun saa hyvän asennon, on kuuma, on vessahätä - milloin mitäkin. Ja eipä asiaa auta kyllä yhtään se, että meidän mammaryhmässä on tässä vajaan kahden viikon aikana syntynyt 12 vauvaa ;) Alkaa se vauvakateus iskeä jo itsellekin! No, onneksi sinne ei kukaan ole jäänyt! ;) (heh, ai kun toi oli tosi hauska juttu eikä oo ikinä aiemmin kuultu.)
Kotona oikeastaan kaikki alkaa olla jo reilassa; sairaalakassi on omia vaatteita vajaa valmis, kaukalon kankaat on pesty.. Aina toki voisi olla kotona siistimpää, mutta nyt ei ole jaksanut ;) Toivotaan, että tämä pian tästä! Nyt on alkanut vähän olemaan hiljaiseloa tämän bloginkin kanssa - on ollut niin paljon muita asioita mielessä, ettei ekana ole tullut mieleen päivitellä asioita. Pyrin tässä nyt kuitenkin edes silloin tällöin kertoilla kuulumisia...!
-Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti