Niinhän siinä kävi, että hiljaisuushan tänne valkesi. Ei ole ollut aikaa eikä jaksamista päivitellä kuulumisia, ajattelinkin tämän nyt olevan toistaiseksi viimeinen postaus - ellen myöhemmin taas innostu.
Poika syntyi tosiaan rv 40+5, käynnistysaika oli sovittuna maanantaille 18.5 klo 7.30. No, poika päätti omin avuin syntyä samaisena aamuna 5.25 :) 3330g ja 51.5cm rakkautta<3
Pojalla on nyttemmin myös nimi, Veeti Elmeri. Nyt hän onkin jo 2.5kk ikäinen jässikkä ja sanotaanko että tempperamenttiä löytyy! Masuvaivoja on, mutta eiköhän niistä ajan kuluessa selvitä :)
-Tiia
... mikset sä jo tuu?
tiistai 4. elokuuta 2015
lauantai 9. toukokuuta 2015
.. tai sitten ei?
 |
| Kuva kiteyttää hyvin viime aikojen tunnelmat. |
Terveiset täältä. Yhtenä palana edelleen. Alkaa usko ja toivo jo loppua ja tähän kohtaan rakkaus on hyödytön kapistus kun se ei ole tähänkään asti vielä tuottanut toivottua lopputulosta saapumisen suhteen! :D Koettelemusten viikko, tai puhutaan jo ajoista; vapusta lähtien pieni yrittänyt tehdä joka päivä tuloaan. Supistaa, juilii, jomottaa. Joka päivä. Limatulppakin irtosi ja se ei jättänyt epäilystä etteikö se se olisi ollut. Kaiken maailman eritteitä on ilmassa. (Kyllä, oli ihan pakko kertoa ;D )
Mutta ei niin ei. Tää mamma alkaa olla niin turhautunut että kulunut viikko mennyt lähes päivittäin itkupotkuraivareiden kanssa. Hormoneillahan ei tietenkään ole _minkäänlaista_ vaikutusta asiaan?
Miksikö olen tälläinen vaikka la vasta ensi viikolla? Siksi, että viikkotolkulla olin jalat ristissä ettei pikkuinen vain lähde syntymään ja nyt kun on lupa ollut tulla, ei tule kirveelläkään uhaten. Se, että tiedän että kohdunkaulaa ei ole jäljellä yhtään ja olen sormelle auki ja silti mitään lähtöä ei ole tullut. Lisäksi se, että joka päivä ilmoittaa merkkejä että nyt voisin tulla, mutta ei (supistaa, juilii, menkkajomottaa, särkee alaselkää jopa parin tunnin ajan ja sitten oireet loppuvat kuin seinään). Kärsivällisyys on sen vuoksi lopussa, että en kivuiltani saa nukuttua kuin 3-4h pätkissä - viime yö taisi olla ennätys ja vedin 5h putkeen ja tässä sitä kökitään taas hereillä. Minne on kadonnu mun 10-12h yöunet? Niistä ei ole pitkään aikaan ollut tietoakaan. (Tuskin edes on jatkossakaan, mutta saisin ainakin kivuitta nukkua ja juuri siinä asennossa kuin haluan, enkä sillä yhdellä tietyllä vasemmalla kyljellä tyynyjä tukena joka puolella. Ja sen jälkeen onkin jo niin kuuma että herää hikoiluun.)
Kivut, jotka mua kiusaavat, ovat jonkin sortin hermosärkyä; rintalastan alla on spotti mikä puutuu ja kipeytyy, lieneekö pikkuisen jalat monottanu sisäelimiin jotain pientä damagea. Synnäriltä eivät osanneet sanoa apua tähän kun kuitenkin vauvalla muuten kaikki hyvin. Täytyy siis kestää. Näihin kipuihinhan ei auta kuuma, ei kylmä eikä Panadol. Ainoastaan se, että nousee pystyasentoon ja sen jälkeen hyvällä tuurilla saa EHKÄ jommalla kummalla kyljellä nukuttua jonkin verran - edes koiran unta.
Meillä on myös paras mammaryhmä facebookissa, mitä toivoa voi. N. 50 hengen porukka, jossa on hyvä henki ollut valloillaan koko ajan. Kunnioitetaan toisiamme eikä ole tarvinnut tapella mistään aiheesta, vaikka on käyty paljon erittäin rakentaviakin keskusteluja. Nyt on vaan iskenyt se vauvakateus ja -katkeruus, että tuntuu pahalta olla siinä ryhmässä. Lähes 30 on saanut näin toukokuun 9. päivään mennessä vauvansa. Aikamoisia tilastoihmeitä siis ollaan. Siirtymävaihe siis mammaryhmässä on itselle ollut kovin raskasta, mutta olen lohduttanut itseäni sillä, että kohta kaikilla on niskakakkamytyts sylissään ja sängyt ja sohvat haisee pelkälle maidolle :-) Tästäkin asiasta ollaan sielä puhuttu avoimesti ja moni allekirjoittaa tämän; yritetään nyt vain setviä tämä siirtymävaihe siihen, että kaikilla nyyttinsä sylissä. <3
Luulen, että lähes jokainen raskaana oleva voi myös samaistua siihen, miten ÄRSYTTÄVÄÄ on se, kun ihmiset kyselevät joko jokoa ja eikö vieläkään?. No ei. Ei niin ei. "Kun tässä ollaan niin jännityksessä ja malttamattomia odottamaan." Ai. Te olette malttamattomia. Kiva. Mulla on ihan fine olla tässä kipujen ja valtavan eturepun kanssa jonka nyt vain haluaisi jo pois ja sen oman nyytin siihen tuhisemaan. Omalla kohdallani voin ainakin kertoa, että kerrotaan kyllä, kun jotain tapahtuu. En usko, että vuoden päästä lisäämme 1-vuotiskuvaa julkiseksi ja totea että "Surprise!".
Tiedän, että jokainen raskaus on täysin erilainen ja uniikkinsa. Sitä vaan kuitenkin tulee verrattua itseä paljon muihin; miten helpolla toiset pääsevät, miten helpolla toiset vain saavat sen nyytin syliinsä. Miten toisilla oireet alkavat kuin salama kirkkaalta taivaalta ja toisilla ilmoittaa tulostaan päivittäin mutta mitään ei tapahdu kuitenkaan. Tässä vaiheessa moni sanoisi mulle: "Sun pitää rentoutua ja olla ajattelematta asiaa." Juu, olen koittanut sitäkin - uskokaa tai älkää niin olen tämän kaiken patoutumien keskellä ollut todella rentoutunut ja ajattelematta asiaa, ollut myös hyvin hyvin tyynenä että kaikki aikanaan. Nyt vaan ei jaksa enää sitäkään. Ei auta siis häärääminen kaikkialla tuhat rautaa tulessa, eikä auta rentoutuminen. Kyllä, tulee kun on tullakseen mutta MALTTAMATON täällä hei!
Tuntuu myös itsestä pahalta olla tälläinen hormonihirviö. Jotenkin tuntuu, että viime aikojen omat turhautumiset ja raivoamiset on vetänyt ihmisiä kauemmaksi musta. Ehkä heilläkin alkaa mitta täyttyä siihen, etten jaksa olla iloinen tekopirteä vaan olen sen sijaan kuin perseeseen ammuttu karhu ja valitan jatkuvasti. Suurimmat pointsit Paapille, että on jaksanut ja oletettavasti jaksaa tätä raivoamista ja turhautumista vielä loppuun saakka.
Kaiken kaikkiaan raskaus on uniikki kokemus, sitä ei voi sanoin kuvailla ja selittää toiselle, joka ei ole ikinä ollut raskaana. Tämä 9kk on ollut hienoa aikaa, olen oppinut paljon itsestäni, mutta kyllä tässä loppuvaiheessa sen odottavan aika on pitkä ja toivoisi vain sitä palkintoa jo syliinsä. Ajat eivät tule vauvan myötä helpottumaan, ne muuttuvat ja niihin sopeudutaan. Niin olen näinäkin kipuaikoina pyrkinyt sopeutumaan, vaikka tuntuu että se oma pää on hajoamispisteessä.
Pyydän anteeksi käytöstäni ja tätä hormoneita huhkuvaa päivitystä, toivottavasti ymmärrätte! Haluan myös sen sanoa, että kun vauva syntyy, ilmoitamme kyllä kun vauvaa saa tulla katsomaan. En välttämättä jaksa uutta joko joko -kierrosta syntymän jälkeen, varmasti raskas ja voimia vievä kokemus koko synnytys muutenkin. Toivon myös, ettei meille tehdä yllätysvierailuja, vaan tiedustellaan, onko sopiva hetki tulla kylään (onko muita vieraita, onko vauva hereillä tai onko edes äiti hereillä!) :)
P.s. Helpotti kummasti kun sai tämän kaiken kirjoittaa ylös. Suosittelen siis hyvänä hermojen purkukeinona kirjoittamista!
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
Loppu lähenee..
Terkkuja täältä, poks 38+0!
... yhtenä palana vielä ollaan. Alkaa ennustus käydä toteen, että LA lähestyy eikä Telle malta tulla pois. :D Ensin ollaan viikkotolkulla jalat ristissä että älä tule, mutta nyt kun saa tulla, ei tule.
Heti rv36 jälkeen aloin liikkumaan reippaammin ja tekemään asioita; siivoamaan taas ja liikkumaan kotoa pois ja ärsyttäen mahdollisimman paljon itseäni, että Telle ymmärtäisi tulla ulos. (Toisten mielestä tämä toimii, toisten mielestä ei, mulle sillä ei niin väliä oo kun on päivisin ainakin tekemistä.)
Oon hieronut tiettyjä akupisteitä, rampannut portaita ylösalas, muutenkin kävellyt enemmän. Kyllä ne aikaiseksi ainakin harkkasuppareita/kestosuppareita saa jos ei muuta.
Nyt viime päivinä Telle on alkanut ihan todenteolla poraamaan päätään alaspäin.. Tuntuu vaan niinkuin puukkoa käänneltäis alapäässä - ei ole kiva tunne, mutta lohduttaa että tuloaan se tekee hitaasti mutta varmasti.
Ehkä paras uutinen tässä nyt on se, että tänään olin neuvolalääkärillä. Mun laskussa ollut hemppa oli noussut 107 takaisin 120! Rautakuuri siis purrut oikein mukavasti. Paras uutinen oli kyllä ehdottomasti itselle se, että kohdunkaulaa ei ole jäljellä nimeksikään ja oon sormelle auki. Tämä loi toivoa, että ehkä jotain voi tapahtuakin nopeasti! Tiedän, ettei se välttämättä tarkoita sitä että tänään synnytän, voi mennä kolmen viikonkin päähän, mutta itselle loi toivoa se, että kypsymistä on tapahtunut hyvin siitä, kun mun on annettu lupa liikkua! Jännittävissä tunnelmissa siis mennään.
Ja onhan tuohon laskettuunkin kaksi viikkoa aikaa, miksi olen siis malttamaton? Siksi, että mun kivut alkaa olla päivä päivemmältä yhä kaameampia. Kamalimpia on yöt, kun en löydä kunnon asentoa tyynyjen tukemisesta huolimatta; sattuu ylämahaan, sattuu selkään. Sattuu kaikkialle. Kun saa hyvän asennon, on kuuma, on vessahätä - milloin mitäkin. Ja eipä asiaa auta kyllä yhtään se, että meidän mammaryhmässä on tässä vajaan kahden viikon aikana syntynyt 12 vauvaa ;) Alkaa se vauvakateus iskeä jo itsellekin! No, onneksi sinne ei kukaan ole jäänyt! ;) (heh, ai kun toi oli tosi hauska juttu eikä oo ikinä aiemmin kuultu.)
Kotona oikeastaan kaikki alkaa olla jo reilassa; sairaalakassi on omia vaatteita vajaa valmis, kaukalon kankaat on pesty.. Aina toki voisi olla kotona siistimpää, mutta nyt ei ole jaksanut ;) Toivotaan, että tämä pian tästä! Nyt on alkanut vähän olemaan hiljaiseloa tämän bloginkin kanssa - on ollut niin paljon muita asioita mielessä, ettei ekana ole tullut mieleen päivitellä asioita. Pyrin tässä nyt kuitenkin edes silloin tällöin kertoilla kuulumisia...!
-Tiia
... yhtenä palana vielä ollaan. Alkaa ennustus käydä toteen, että LA lähestyy eikä Telle malta tulla pois. :D Ensin ollaan viikkotolkulla jalat ristissä että älä tule, mutta nyt kun saa tulla, ei tule.
Heti rv36 jälkeen aloin liikkumaan reippaammin ja tekemään asioita; siivoamaan taas ja liikkumaan kotoa pois ja ärsyttäen mahdollisimman paljon itseäni, että Telle ymmärtäisi tulla ulos. (Toisten mielestä tämä toimii, toisten mielestä ei, mulle sillä ei niin väliä oo kun on päivisin ainakin tekemistä.)
Oon hieronut tiettyjä akupisteitä, rampannut portaita ylösalas, muutenkin kävellyt enemmän. Kyllä ne aikaiseksi ainakin harkkasuppareita/kestosuppareita saa jos ei muuta.
Nyt viime päivinä Telle on alkanut ihan todenteolla poraamaan päätään alaspäin.. Tuntuu vaan niinkuin puukkoa käänneltäis alapäässä - ei ole kiva tunne, mutta lohduttaa että tuloaan se tekee hitaasti mutta varmasti.
Ehkä paras uutinen tässä nyt on se, että tänään olin neuvolalääkärillä. Mun laskussa ollut hemppa oli noussut 107 takaisin 120! Rautakuuri siis purrut oikein mukavasti. Paras uutinen oli kyllä ehdottomasti itselle se, että kohdunkaulaa ei ole jäljellä nimeksikään ja oon sormelle auki. Tämä loi toivoa, että ehkä jotain voi tapahtuakin nopeasti! Tiedän, ettei se välttämättä tarkoita sitä että tänään synnytän, voi mennä kolmen viikonkin päähän, mutta itselle loi toivoa se, että kypsymistä on tapahtunut hyvin siitä, kun mun on annettu lupa liikkua! Jännittävissä tunnelmissa siis mennään.
Ja onhan tuohon laskettuunkin kaksi viikkoa aikaa, miksi olen siis malttamaton? Siksi, että mun kivut alkaa olla päivä päivemmältä yhä kaameampia. Kamalimpia on yöt, kun en löydä kunnon asentoa tyynyjen tukemisesta huolimatta; sattuu ylämahaan, sattuu selkään. Sattuu kaikkialle. Kun saa hyvän asennon, on kuuma, on vessahätä - milloin mitäkin. Ja eipä asiaa auta kyllä yhtään se, että meidän mammaryhmässä on tässä vajaan kahden viikon aikana syntynyt 12 vauvaa ;) Alkaa se vauvakateus iskeä jo itsellekin! No, onneksi sinne ei kukaan ole jäänyt! ;) (heh, ai kun toi oli tosi hauska juttu eikä oo ikinä aiemmin kuultu.)
Kotona oikeastaan kaikki alkaa olla jo reilassa; sairaalakassi on omia vaatteita vajaa valmis, kaukalon kankaat on pesty.. Aina toki voisi olla kotona siistimpää, mutta nyt ei ole jaksanut ;) Toivotaan, että tämä pian tästä! Nyt on alkanut vähän olemaan hiljaiseloa tämän bloginkin kanssa - on ollut niin paljon muita asioita mielessä, ettei ekana ole tullut mieleen päivitellä asioita. Pyrin tässä nyt kuitenkin edes silloin tällöin kertoilla kuulumisia...!
-Tiia
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Toukokuu lähenee..
Hupsista keikkaa. Ompa vierähtänyt taas paljon aikaa kun viimeksi tänne kertonut kuulumisia :) Tuntuu, että jotenkin on niin hektistä/muuten vain laiska paska -olo, ettei ole ollut blogi ihan ensimmäisenä mielessä.
Mitäpä tänne siis kuuluu? Viikkoja tänne on jo ehtinyt kertyä 36+2 eli laskettuun aikaan on enää ALLE kuukausi!! Kamalaa. Siinähän sitä on paniikinsekaisissa tunteissa mentykin sitten eteenpäin. Pömppö on ottanut kasvuspurttia ja kivut ja oireet sen kuin lisääntynyt - kaukana takana on siis se hehkeä ja ihana aika, jolloin mikään ei vaivannut..
Mutta jottei koko postailu menisi täysin valittamiseksi, on mun ylistettävä mun ystäviä ihan täysin! Pääsiäisenä oli tarkoitus mennä hyvän ystäväni luo askartelemaan Milestone- tyylisiä kortteja. Ai mitäkö ovat Milestonet? Kortteja, joissa on jokin teksti "Tänään olen 1 viikon ikäinen" "Tänään seisoin ensimmäistä kertaa tuetta" jne, joiden kanssa voi sitten ottaa vaikka valokuvan. Mulle ja ystävälle on Tiimarin tyhjennysreissujen jälkeen *köhköh* ehtinyt vähän kertyä tuota askartelutavaraa, niin ajateltiinkin että voitaisiin niitä tehdä yhdessä iltojen ratoksi!
Pääsiäissunnuntaina lampsin hyvin tietämättömänä mistään ystäväni ovelle mukana askartelutarvikkeita. Hän käyttäytyi varsin normaalisti ja käski mennä olkkariin kun hän keittää kahvia. Samalla raikaa "YLLÄTYYYYSS!", ja näen olkkarissa kaikki tärkeimmät ystäväni. Pahaiset pääsivät siis yllättämään ja olivat järkänneet mulle babyshowerit. Itkuahan siinä tihrustin kun en osannut odottaa ollenkaan. Muistan joskus maininneeni asiasta täälläkin, että joku kysyi aionko pitää moiset. Sanoin, että en aio että osallistun jos joku ne mulle järjestää. Tässä onkin sitten viikkojen myötä tullut niin kaikkea muuta, että eipä ole suihkukekkerit käyneet mielessäkään!
Pöytä notkui tosiaan ääriään myöten herkkuja; suolaista ja makeaa joista riitti vielä rääpimistä seuraavallekin päivälle! Myös saadut lahjat olivat aivan ihania. Vaippakakku, hemmottelutuotteita itselle, leffalippuja, vauvakirja, Tellelle pöksyt sekä vyöhyketerapiakäynti! Voitte varmaan kuvitella, miten sanattomaksi tuommoinen vetää. Äärettömän sanattomaksi ja kiitolliseksi ja se, että ne oli juuri mulle järjestetty, haluttu yllättää mut!
Maalailun jälkeen tosiaankin askarreltiin, enpä roudannut turhaan vähäisiä askartelutarpeitani. Kortteja saatiin tehtyä melko isokin määrä ja niistä tuli aivan huikeita! Täytyy tässä vielä lähipäivinä toteuttaa uusi askartelukierros ja tehdä pois ne kortit, joille on ensimmäisenä käyttöä! Kiva tehdä niitä sitten pikkuhiljaa lisää, kun on tarve ja kun inspis iskee!
Mitäpä tänne siis kuuluu? Viikkoja tänne on jo ehtinyt kertyä 36+2 eli laskettuun aikaan on enää ALLE kuukausi!! Kamalaa. Siinähän sitä on paniikinsekaisissa tunteissa mentykin sitten eteenpäin. Pömppö on ottanut kasvuspurttia ja kivut ja oireet sen kuin lisääntynyt - kaukana takana on siis se hehkeä ja ihana aika, jolloin mikään ei vaivannut..
Mutta jottei koko postailu menisi täysin valittamiseksi, on mun ylistettävä mun ystäviä ihan täysin! Pääsiäisenä oli tarkoitus mennä hyvän ystäväni luo askartelemaan Milestone- tyylisiä kortteja. Ai mitäkö ovat Milestonet? Kortteja, joissa on jokin teksti "Tänään olen 1 viikon ikäinen" "Tänään seisoin ensimmäistä kertaa tuetta" jne, joiden kanssa voi sitten ottaa vaikka valokuvan. Mulle ja ystävälle on Tiimarin tyhjennysreissujen jälkeen *köhköh* ehtinyt vähän kertyä tuota askartelutavaraa, niin ajateltiinkin että voitaisiin niitä tehdä yhdessä iltojen ratoksi!
Pääsiäissunnuntaina lampsin hyvin tietämättömänä mistään ystäväni ovelle mukana askartelutarvikkeita. Hän käyttäytyi varsin normaalisti ja käski mennä olkkariin kun hän keittää kahvia. Samalla raikaa "YLLÄTYYYYSS!", ja näen olkkarissa kaikki tärkeimmät ystäväni. Pahaiset pääsivät siis yllättämään ja olivat järkänneet mulle babyshowerit. Itkuahan siinä tihrustin kun en osannut odottaa ollenkaan. Muistan joskus maininneeni asiasta täälläkin, että joku kysyi aionko pitää moiset. Sanoin, että en aio että osallistun jos joku ne mulle järjestää. Tässä onkin sitten viikkojen myötä tullut niin kaikkea muuta, että eipä ole suihkukekkerit käyneet mielessäkään!
 |
| Sankari jännittää ihanien lahjojensa parissa! |
Pöytä notkui tosiaan ääriään myöten herkkuja; suolaista ja makeaa joista riitti vielä rääpimistä seuraavallekin päivälle! Myös saadut lahjat olivat aivan ihania. Vaippakakku, hemmottelutuotteita itselle, leffalippuja, vauvakirja, Tellelle pöksyt sekä vyöhyketerapiakäynti! Voitte varmaan kuvitella, miten sanattomaksi tuommoinen vetää. Äärettömän sanattomaksi ja kiitolliseksi ja se, että ne oli juuri mulle järjestetty, haluttu yllättää mut!
Ohjelmaan kuului pömpönmaalausta, ja pömppöä koristikin lopulta pieni pöllönpoikanen. Ehkä suloisin ikinä! Sopi myös hyvin jotenkin pääsiäisteemaan ;)
 |
| Valmis pöllönen. Hassua, miten masu näyttää pienemmältä, vaikka todellisuudessa se on isomman kokoinen :o |
Maalailun jälkeen tosiaankin askarreltiin, enpä roudannut turhaan vähäisiä askartelutarpeitani. Kortteja saatiin tehtyä melko isokin määrä ja niistä tuli aivan huikeita! Täytyy tässä vielä lähipäivinä toteuttaa uusi askartelukierros ja tehdä pois ne kortit, joille on ensimmäisenä käyttöä! Kiva tehdä niitä sitten pikkuhiljaa lisää, kun on tarve ja kun inspis iskee!
Tehtiin myös babyshowereiden tapaisesti lottoa siitä, kuka arvaa syntymäajan, painon, pituuden ja nimen oikein/lähimmäksi. Voittajalle tarjoan pullakahvit ;) Oli hauska lukea, miten ystävät ajattelee koska poksutaan ja mielenkiintoisin kohta oli ehkä nimi! Paljastettakoon, että listalla oli monia nimiä joita olin ajatellutkin/käynyt mielessä, että tuo voisi olla kiva. :)
Ihana päivä takana siis kaikenkaikkiaan, piristi niin paljon harmaata neljän seinän sisällä ollutta arkea! Kyllä tuommoiset suihkuttelut on vain mukava yllätys raskaanaolevalle!
 |
| Tässä mennään viikkoja 34+4 :) |
maanantai 30. maaliskuuta 2015
Kevätsää, lämmittää, luonnon kaiken herättää!
... wait what? Ei tuo ulkona oleva räntäsade siltä kuitenkaan vaikuta. Anyway. Pahoittelut jälleen hiljaisuudesta! On tässä ollut taas enemmän tai vähemmän kaikenlaista.
Oon mm. kerinnyt käymään uudessa kontrolliultrassa ja sieltä terveisiä! Poju majailee edelleen niin raivotarjonnassa ettei onneksi tarvi alkaa pelkäämään sitä, että se siitä enää lähtisi kääntymään. Kohdunkaulan tilanne on mikä on, levättävä vielä 35 viikolle asti. Sen jälkeen saa pikkuhiljaa alkaa tekemään enemmän asioita ja kun 36 viikko pyörähtää käyntiin, vain taivas on enää rajana. Sitten saapi tulla ulos, kun on tullakseen. Nähtäväksi jää, miten makoisat oltavat siellä yksiössä todellisuudessa sitten on :) Ainakin nyt tuntunut viime päivinä siltä, että kovin on ahdasta kun väkisin yritetään punkea itselle tilaa. Voi äiti-parkaa, sanoisinko. Välillä muljuu ja potkii niin lujaa että spontaanisti huudan sohvalla AU! Ja jopa Paapi hätkähtää peliensä keskeltä että mitä. :D
Oon kovin kiitollinen kun mun vanhemmat kävi tässä viikko takaperin meillä kylässä. Kylppärin hyllyhäkkyrä katkaistiin, ja nostettiin kattoa kohti! Tuli mukamas enemmän tilaa vessaan. No, ainakin saatiin kylpyammeen jalat sitä vasten nojaamaan. Kylpyamme ei mahdu sinne, joten se majailee nätisti eteisessä kaapin päällä ;) Äiti pesi myös mun ikkunat ja vaihto olkkariin pimentävät verhot. Halleluuja miltä tuntuu kun ikkunoista näkee läpi ja miten kodin ilme taas virkistyi kun limenvihreiden olkkarinverhojen sijasta ikkunoissa nyt koreilee turkoosia. Muuten en olisi vaihtanut, mutta kuuma kesä tiedossa ja pimentävät verhot edes vähän suodattaa sitten lämpöäkin.. (toiveajattelua?) Makkariin ois sama projekti edessä; ostaa sinnekin verhot. Muuten sinne tukehtuu.
Iskä toi myös mukanaan vihdoin ja viimein Tellen pinnasängyn <3 Se on tosiaan mun vanha, jonka hän entisöi. Se on NIIIIN upea. Mä rakastan sitä! Se on hieno, uniikki. Ei tule samanlaista vastaan. Plus se tunnearvo, että minä oon siinä itse köllötellyt pienenä.
Viikonloppuna sai myös eteisestä väistyä vihdoin talvitakit ja -kengät pois. (En oo kyllä lainkaan varma onko se talvi väistymässä, varsinkin kun ulos tiirailee nyt..) Mutta ompahan poissa silmistä. Meillä on eteinen! Se on oikein tilavankin näköinen nyt kun ei roiku 500 takkia ja 500 paria erilaisia talvikenkiä telineellä.. Jännästi kyllä avarsi.
Tellen vaatteet on myös kaikki pesty, jee! Mulle vain iski tässä paniikki että jos poju lähtee aikasemmin syntyy ja tosiaan on sirpakan kokoinen, mulla ei oo 50 kokoisia vaatteita.. Pieni hukkuu 56cm :D No, mutta niillä mennään ja hihoja kääritään sitten! Myös Ikeassa on käyty ja haettu Tellen nurkkaan valmiiksi kaikki hyllyt ym. Mä teen myöhemmin vaikka erillisen postauksen jossa esittelen nämä kaikki ihanat kodin muutokset mitä on nyt tehty! (Kodin muutokset, ompa oksettavan hienon kuulonen termi..) Harmittaa muuten kun aiemmassa postauksessa hehkutin, miten oon tilannut meille uuden olkkarin maton. No tietenkin sitä ei sitten enää ollut.. Joudutaan näissä tunkkaisissa karvalankamatoissa vielä pyörimään kunnes rahatilanne antaa periksi ostaa uudet ja kun löytää omaa silmää miellyttävät :) Pikkuhiljaa siis!
Tämä on jälleen tälläinen kuvaton postaus, sillä nyt ei jaksa pimeässä alkaa mitään kuvailemaan ja takkuamaan tietotekniikan kanssa. Rv 33+5 tänään eli lähtö lähenee. Alkoi ahdistaa ajatus, että meillä voi oikeasti olla nyytti kädessä jo 3 viikonkin kuluttua.. Tai sitten itsepäisyys viihtyy siellä mahdollisimman pitkään. No, parempi hänelle. Kyllä siitä sitten saa nauttia <3 Kun vain omat kivut alkaisi hellittää edes hieman. Nyt on selkäkivut tullut kaveriksi ja välillä mikään asento ei ole hyvästä.. Oon jo googlaillut raskauteen erikoistuneita hierojia Tampereella.. houkuttelisi kovasti!
Tekemättömiä hommia löytyy myös.. Pitäisi loput tavarat (rasvat vaipat ym tutit sun muut) hommata, sairaalakassinkin voisi jo pakkailla osittain.. Ehtiihän sitä?
Oon mm. kerinnyt käymään uudessa kontrolliultrassa ja sieltä terveisiä! Poju majailee edelleen niin raivotarjonnassa ettei onneksi tarvi alkaa pelkäämään sitä, että se siitä enää lähtisi kääntymään. Kohdunkaulan tilanne on mikä on, levättävä vielä 35 viikolle asti. Sen jälkeen saa pikkuhiljaa alkaa tekemään enemmän asioita ja kun 36 viikko pyörähtää käyntiin, vain taivas on enää rajana. Sitten saapi tulla ulos, kun on tullakseen. Nähtäväksi jää, miten makoisat oltavat siellä yksiössä todellisuudessa sitten on :) Ainakin nyt tuntunut viime päivinä siltä, että kovin on ahdasta kun väkisin yritetään punkea itselle tilaa. Voi äiti-parkaa, sanoisinko. Välillä muljuu ja potkii niin lujaa että spontaanisti huudan sohvalla AU! Ja jopa Paapi hätkähtää peliensä keskeltä että mitä. :D
Oon kovin kiitollinen kun mun vanhemmat kävi tässä viikko takaperin meillä kylässä. Kylppärin hyllyhäkkyrä katkaistiin, ja nostettiin kattoa kohti! Tuli mukamas enemmän tilaa vessaan. No, ainakin saatiin kylpyammeen jalat sitä vasten nojaamaan. Kylpyamme ei mahdu sinne, joten se majailee nätisti eteisessä kaapin päällä ;) Äiti pesi myös mun ikkunat ja vaihto olkkariin pimentävät verhot. Halleluuja miltä tuntuu kun ikkunoista näkee läpi ja miten kodin ilme taas virkistyi kun limenvihreiden olkkarinverhojen sijasta ikkunoissa nyt koreilee turkoosia. Muuten en olisi vaihtanut, mutta kuuma kesä tiedossa ja pimentävät verhot edes vähän suodattaa sitten lämpöäkin.. (toiveajattelua?) Makkariin ois sama projekti edessä; ostaa sinnekin verhot. Muuten sinne tukehtuu.
Iskä toi myös mukanaan vihdoin ja viimein Tellen pinnasängyn <3 Se on tosiaan mun vanha, jonka hän entisöi. Se on NIIIIN upea. Mä rakastan sitä! Se on hieno, uniikki. Ei tule samanlaista vastaan. Plus se tunnearvo, että minä oon siinä itse köllötellyt pienenä.
Viikonloppuna sai myös eteisestä väistyä vihdoin talvitakit ja -kengät pois. (En oo kyllä lainkaan varma onko se talvi väistymässä, varsinkin kun ulos tiirailee nyt..) Mutta ompahan poissa silmistä. Meillä on eteinen! Se on oikein tilavankin näköinen nyt kun ei roiku 500 takkia ja 500 paria erilaisia talvikenkiä telineellä.. Jännästi kyllä avarsi.
Tellen vaatteet on myös kaikki pesty, jee! Mulle vain iski tässä paniikki että jos poju lähtee aikasemmin syntyy ja tosiaan on sirpakan kokoinen, mulla ei oo 50 kokoisia vaatteita.. Pieni hukkuu 56cm :D No, mutta niillä mennään ja hihoja kääritään sitten! Myös Ikeassa on käyty ja haettu Tellen nurkkaan valmiiksi kaikki hyllyt ym. Mä teen myöhemmin vaikka erillisen postauksen jossa esittelen nämä kaikki ihanat kodin muutokset mitä on nyt tehty! (Kodin muutokset, ompa oksettavan hienon kuulonen termi..) Harmittaa muuten kun aiemmassa postauksessa hehkutin, miten oon tilannut meille uuden olkkarin maton. No tietenkin sitä ei sitten enää ollut.. Joudutaan näissä tunkkaisissa karvalankamatoissa vielä pyörimään kunnes rahatilanne antaa periksi ostaa uudet ja kun löytää omaa silmää miellyttävät :) Pikkuhiljaa siis!
Tämä on jälleen tälläinen kuvaton postaus, sillä nyt ei jaksa pimeässä alkaa mitään kuvailemaan ja takkuamaan tietotekniikan kanssa. Rv 33+5 tänään eli lähtö lähenee. Alkoi ahdistaa ajatus, että meillä voi oikeasti olla nyytti kädessä jo 3 viikonkin kuluttua.. Tai sitten itsepäisyys viihtyy siellä mahdollisimman pitkään. No, parempi hänelle. Kyllä siitä sitten saa nauttia <3 Kun vain omat kivut alkaisi hellittää edes hieman. Nyt on selkäkivut tullut kaveriksi ja välillä mikään asento ei ole hyvästä.. Oon jo googlaillut raskauteen erikoistuneita hierojia Tampereella.. houkuttelisi kovasti!
Tekemättömiä hommia löytyy myös.. Pitäisi loput tavarat (rasvat vaipat ym tutit sun muut) hommata, sairaalakassinkin voisi jo pakkailla osittain.. Ehtiihän sitä?
lauantai 14. maaliskuuta 2015
Kevät on saapunut muumilaaksoon!
Kevät kevät kevät. Ihanin vuodenaika. Aurinko paistaa, linnut alkaa laulaa ja lumi sulaa. Ja on lämmin. Ja energiaa! Tää kevät onkin vähän erilainen kun ei oikein tuota siivousurakkaakaan kykene tekemään. Mä niin haluaisin heittää matot ulos ja puunata kämpän lattiasta kattoon! Mutta kun ei, niin ei. Ikkunat on niin likaiset, ettei läpi meinaa nähdä. No, näillä mennään silti.
Mä niin odotan että toukokuu, tai edes enskuun loppu koittaisi, että saisi luvan antaa Tellen tulla. Oon nyt oikeastaan vuodelevossa, mitään raskasta en saa tehdä. Mitä nyt välillä laitan tiskejä tai jotain minimaalisen pientä mutta olot kostautuu heti. Alkaa juilia/supistaa/sattua muuten vaan. Jouduin tässä soittamaan reilu viikko takaperin Taysiinkin synnärille, kun tuli niin kummallisia oireita; menkkamaista juilintaa keskellä päivää vaikka yleensä sitä on vain iltaisin ja aamuisin. Sen jälkeen alkoi vielä kummallinen paineentunne/jomotus alakerrassa. Sain määräyksen ottaa erittäin leväten ja grammanen burana napaan - mikäli ei auta, uudestaan soittoa ja sinne näytille. Muuten käskivät soittaa huomenissa omaan neuvolaan. No, olo onneksi keveni siitä että suurin huoli meni ohi, mutta onneksi neuvolasta sain kiireisen ajan samalle päivälle. Terkkari tunnusteli ja mittaili ja tuumasi kaiken olevan ok, se huojensi omaa mieltä. Sai viettää viikonlopun rauhassa. Maanantaina mulla olikin sitten lääkäri, joka melkeimpä tyrmäsi kaiken, mitä terkka oli todennut olevan hyvin. Se ristiriitainen tunne mikä siitä jäi.. Se oli kamala. Onneksi oli keskiviikkona sitten normaali neuvolakäynti, jossa mainitsin tästä ristiriitaisesta tunteesta. Olojen puolesta voin hyvin, mutta takaraivossa kokoajan se ristiriita että onko kaikki oikeasti ok kun yks sanoo yhtä ja toinen toista.
Terkka laittoikin mulle lähetteen ylimääräiseen ultraan, että pääsen siellä saamaan haluamani mielenrauhan ja sen myös onneksi sain; sain siis jo torstaille ajan. Mun huoli ei kohdunkaulan tilanteesta ollut täysin turha; se on lyhentynyt ja puolinapakka. Eli supistukset on saanut jotain "tuhoa" aikaan. Sain siis lepomääräyksen etten mitään raskasta saa tehdä. Oman voinnin mukaan siis mutta kaikki raskas on jätettävä taakse (minkä olen jo jättänytkin). Sen sijaan Tellellä onneksi kaikki hyvin; siellä kasvaa siro poika eikä isoa ole tiedossakaan. Äidin kokoon nähden kuulemma hyvän kokoinen tulossa (3200g). Se riittää mulle. Mielummin pusken pienen kuin suuren jöllikän ulos :)
Jatkavat nyt tilanteen seuraamista ja kontrollit jatkuvat. Toivotaan että paikat pysyy vähintäänkin tällaisina nyt loppuun saakka. Kun pääsisi viikolle 34-35 niin nehän olis jo oikeinkin turvalliset viikot. Mitä pidempään tietenkin Telle tuolla viihtyisi, sen parempi hänelle itselleen. Aika näyttää.
Pientä pesänrakennusviettiä on ilmassa ja tulipa tilattua meille uusi olkkarin matto ja verhotkin. Pakko saada pimennysverhot koko kämppään, sillä muuten tänne tukehtuu kesällä. Ajattelin aloittaa olkkarista. Vielä kun makkariin löytäisi jonkinlaiset ja toisenlaisen maton. Ollaan aikalailla lopen kyllästyneitä karvalankamattoihin, sillä se pöly ja paska mitä ne imee sisäänsä.. Huhhuh! Josko ne saisi ainakin hetkeksi nyt väistyä :-) Toivotaan, että postimies Pate ne toisi mulle jo tulevana viikkona!
Käytiin myös eilen Paapin kanssa kuluttamassa isyyspakkauksessa tulleet ravintolalahjakortit Hulluun Poroon. Täytyy sanoa että ruoka siellä on erittäin hyvää ja sai kyllä kirjaimellisesti vyöryä takaisin autolle.. Saatiin myös alustavasti keskusteltua kummiasiaakin. Jotain tulikin jo alustavasti päätettyä, mutta lopullinen hionta tapahtuu vasta myöhemmin!
Jotkut on multa kysyneet aionko järjestää itselleni babyshowerit. Ei, en aio - näillä oloilla ainakaan. Ei musta ole leipomaan kakkuja ja emännöimään mitään tällä hetkellä. Olen tainnut vain todeta, että jos joku mulle järjestää niin osallistun enemmän kuin mielelläni! We'll see.
Äitiyspakkauksenkin hakemuksen tein ja jätin tahallani viime tippaan; odotan niin, että saisin vuoden 2015 pakkauksen.. Veikkaan kuitenkin, että jää haaveeksi. Toivotaan, että joku suostuisi sitten vaikka vaihtamaa keskenään pakkauksia - sellainen, joka haluaa juurikin tuon 2014 pakkauksen! ;)
Näihin tunnelmiin tällä kertaa; keväisiin ja väsyneisiin, odottaviin ja kolottaviin! :*
Mä niin odotan että toukokuu, tai edes enskuun loppu koittaisi, että saisi luvan antaa Tellen tulla. Oon nyt oikeastaan vuodelevossa, mitään raskasta en saa tehdä. Mitä nyt välillä laitan tiskejä tai jotain minimaalisen pientä mutta olot kostautuu heti. Alkaa juilia/supistaa/sattua muuten vaan. Jouduin tässä soittamaan reilu viikko takaperin Taysiinkin synnärille, kun tuli niin kummallisia oireita; menkkamaista juilintaa keskellä päivää vaikka yleensä sitä on vain iltaisin ja aamuisin. Sen jälkeen alkoi vielä kummallinen paineentunne/jomotus alakerrassa. Sain määräyksen ottaa erittäin leväten ja grammanen burana napaan - mikäli ei auta, uudestaan soittoa ja sinne näytille. Muuten käskivät soittaa huomenissa omaan neuvolaan. No, olo onneksi keveni siitä että suurin huoli meni ohi, mutta onneksi neuvolasta sain kiireisen ajan samalle päivälle. Terkkari tunnusteli ja mittaili ja tuumasi kaiken olevan ok, se huojensi omaa mieltä. Sai viettää viikonlopun rauhassa. Maanantaina mulla olikin sitten lääkäri, joka melkeimpä tyrmäsi kaiken, mitä terkka oli todennut olevan hyvin. Se ristiriitainen tunne mikä siitä jäi.. Se oli kamala. Onneksi oli keskiviikkona sitten normaali neuvolakäynti, jossa mainitsin tästä ristiriitaisesta tunteesta. Olojen puolesta voin hyvin, mutta takaraivossa kokoajan se ristiriita että onko kaikki oikeasti ok kun yks sanoo yhtä ja toinen toista.
Terkka laittoikin mulle lähetteen ylimääräiseen ultraan, että pääsen siellä saamaan haluamani mielenrauhan ja sen myös onneksi sain; sain siis jo torstaille ajan. Mun huoli ei kohdunkaulan tilanteesta ollut täysin turha; se on lyhentynyt ja puolinapakka. Eli supistukset on saanut jotain "tuhoa" aikaan. Sain siis lepomääräyksen etten mitään raskasta saa tehdä. Oman voinnin mukaan siis mutta kaikki raskas on jätettävä taakse (minkä olen jo jättänytkin). Sen sijaan Tellellä onneksi kaikki hyvin; siellä kasvaa siro poika eikä isoa ole tiedossakaan. Äidin kokoon nähden kuulemma hyvän kokoinen tulossa (3200g). Se riittää mulle. Mielummin pusken pienen kuin suuren jöllikän ulos :)
Jatkavat nyt tilanteen seuraamista ja kontrollit jatkuvat. Toivotaan että paikat pysyy vähintäänkin tällaisina nyt loppuun saakka. Kun pääsisi viikolle 34-35 niin nehän olis jo oikeinkin turvalliset viikot. Mitä pidempään tietenkin Telle tuolla viihtyisi, sen parempi hänelle itselleen. Aika näyttää.
Pientä pesänrakennusviettiä on ilmassa ja tulipa tilattua meille uusi olkkarin matto ja verhotkin. Pakko saada pimennysverhot koko kämppään, sillä muuten tänne tukehtuu kesällä. Ajattelin aloittaa olkkarista. Vielä kun makkariin löytäisi jonkinlaiset ja toisenlaisen maton. Ollaan aikalailla lopen kyllästyneitä karvalankamattoihin, sillä se pöly ja paska mitä ne imee sisäänsä.. Huhhuh! Josko ne saisi ainakin hetkeksi nyt väistyä :-) Toivotaan, että postimies Pate ne toisi mulle jo tulevana viikkona!
Käytiin myös eilen Paapin kanssa kuluttamassa isyyspakkauksessa tulleet ravintolalahjakortit Hulluun Poroon. Täytyy sanoa että ruoka siellä on erittäin hyvää ja sai kyllä kirjaimellisesti vyöryä takaisin autolle.. Saatiin myös alustavasti keskusteltua kummiasiaakin. Jotain tulikin jo alustavasti päätettyä, mutta lopullinen hionta tapahtuu vasta myöhemmin!
Jotkut on multa kysyneet aionko järjestää itselleni babyshowerit. Ei, en aio - näillä oloilla ainakaan. Ei musta ole leipomaan kakkuja ja emännöimään mitään tällä hetkellä. Olen tainnut vain todeta, että jos joku mulle järjestää niin osallistun enemmän kuin mielelläni! We'll see.
Äitiyspakkauksenkin hakemuksen tein ja jätin tahallani viime tippaan; odotan niin, että saisin vuoden 2015 pakkauksen.. Veikkaan kuitenkin, että jää haaveeksi. Toivotaan, että joku suostuisi sitten vaikka vaihtamaa keskenään pakkauksia - sellainen, joka haluaa juurikin tuon 2014 pakkauksen! ;)
Näihin tunnelmiin tällä kertaa; keväisiin ja väsyneisiin, odottaviin ja kolottaviin! :*
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Akjax Traper yhdistelmävaunut
Eli vaunut tilattiin meille www.lauranlastentarvike.fi kautta. Siellä voi valita jo valmiista kuoseista, tai sitten valita jopa sadoista eri kuosivaihdoista ja kustomoida omat. Me tietenkin kustomoitiin omat, sillä päähänpinttymä oli molemmille tullut, että halutaan limenvihreät vaunut. Tästä olen jo aiemminkin puhunut postauksessa, kun kerroin löytäneeni NE vaunut. Viime viikolla ne sitten saapuivat. Ei varmasti yllätä, että mulla oli jälleen kaksi erittäin avuliasta kokoajaa apuna.
 |
| Kuljettajaa oltiin jo ikkunalla vastassa.. |
 |
| Paketti otettiin eteisessä vastaan.. |
 |
| Purkamisessa autettiin _erittäin_ intensiivisesti. |
Näiden avustuskuvien saattelemana päästäänkin itse aiheeseen, eli vaunuihin. Ensimmäisenä on heti sanottava, että en saa kuviin vangittua oikeita värejä. Todellisuudessa vihreä on todellakin vihreä, ei hailakkapliisu vihertävänkellertävän mikälie. Minkäs sille voi kun ei osaa kuvata oikeaa sävyä. Postauksen lopussa linkki, mistä vaunut tilasin. Siinä olevassa kuvasta näkee miten vihreät nämä oikeasti ovatkaan!
Mutta, hieman vaunuista mitä kaikkea ominaisuuksia ne sisältääkään:
Kaikenkaikkiaan nyt ilman koeajoja itse tähden kanssa ei luonnollisesti ole voitu suorittaa, joten on vaikeaa arvioida miten vaunut _oikeasti_ toimivat käytännössä. Kuitenkin pienten kotona työntämisien ja leikkimisien parissa voisin sanoa näiden olevan oikein näpsäkän oloiset! Kevyet työntää ja tykkään, että erilaisia ominaisuuksia on niin paljon, että vaunut pystyy muokkaamaan omia käyttötarpeita vastaaviksi!
Näitähän ei tietenkään voi verrata lastentarvikeliikkeiden 1000e vaunuihin sillä nämä eivät sitä ole. Mutta sanoisin, että hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvät! Ainoat pienet miinukset mitä keksin ja mietityttää on muoviosat joita on melko paljon; miten ne kestävät käytössä, neppareiden kiinnityksen pysyminen ajan saatossa.. Mutta mielestäni nämä ovat pieniä miinuksia siihen, että vaunuja hoitaa ja käyttää asiallisesti ja muuten erittäin hyvän oloiset! Suosittelen siis ainakin harkitsemaan, mikäli budjettina ei ole 1000e! (En siis mitenkään kritisoi 1000e vaunuja, meillä itsellä ei ollut niin paljoa budjettia laittaa vaunuihin :) )
Ja tosiaan, tässä linkki, josta tilasin vaunut;
http://www.lauranlastentarvike.fi/epages/GPL.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/23072008-84852/Products/2724
Kuvassa näkyy oikea sävy, miltä meidänkin vaunut vihreän osalta näyttävät!
Tälläisiin kuulumisiin täältä. Tänään rv poks 30+0. Kamalaa, miten aika on mennyt niin nopeasti. 8vkon päästä on nyytillä lupa jo tulla maailmaan. :) Miettikää!
-Tiia
* Yhdistelmävaunut; vaunut ja rattaat samassa paketissa
* Pehmeä kantokoppa, aurinkolippa irrotettavissa
* Heittoaisa, joten pystyy työntämään vauvan kasvot tai selkä menosuuntaan - mitenpäin itseä sattuu miellyttämään.
* Kahdet jalkajarrut edessä ja takana. Tästä sanottakoon sen verran, että kun vaunut ovat vaunuina selkä menosuuntaan päin, jalkajarru on hieman jämäkkä. Toisella puolella siis "helpompikäyttöinen" jarru. Pidin kuitenkin siitä ominaisuudesta, kun tämän ensinnä mainitun jarrun lukitsee, siinä on "hytkyttely"toiminto eli voi vaunuja hytkytellä paikallaan ja ne joustaa mukavasti :)
* Työntökorkeus säädettävissä aisalla sopivaksi korkeudeksi. Kätevä varsinkin julkisella liikenteellä liikuttaessa kun aisan saa taitettua "kattoa kohti", ettei ole ihmisten tiellä. Hankala ehkä käyttää kaksin käsin yksin, mutta tähänkin on jo omat keinot keksitty ;)
* Rattaissa säädettävä selkänoja aina istuma-asennosta täysin makuuasentoon ja pari säätöä siinä välillä. Lisäksi 5-piste turvavyöt.
* Ostoskori alhaalla. Tämän tilavuudesta on paha mennä sanomaan mitään, sillä käytännön kokemusta vielä ei ole. Eiköhän sinne ainakin ne muutamat maitolitrat ym pienet mahdu. Viikon ostoksia muutenkaan tuskin lähden vaunuilla hakemaan ;)
* Kuomussa tuuletusaukko sekä kurkistusaukko. Varmasti kätevät kesällä. Lisäksi paljon heijastimia jo valmiiksi! Tästä iso plussa.
* Kankaat "monessa" osassa, eli pystyy kyllä muokkaamaan omaan käyttöönsä juuri passeliksi (kesä- ja talvikäyttöön jne)
* Mukana sadesuoja ja hyttyssuojat, kulkevat valmiina mukana siihen tarkoitetussa pussukassa.
* Hoitolaukku
* Kokoon taitettavat + irrotettavat pyörät (Pyörät isot kuulalaakeroidut ilmakumirenkaat, luulisi kulkevan maastossa kuin maastossa.)
 |
| Vaunut koottuna. |
 |
| Edestä |
 |
| Kuulalaakeroidut ilmakumipyörät sekä ostoskori |
 |
| Kantokoppa. Näkölipan ja peitto-osan saa pois. |
 |
| Rattaat |
 |
| Rattaat edestä. Tykkäsin tuosta muovilla suojatustaturvakaaresta sekä jalkapidikkeestä. |
 |
| Rattaat takaa; tästä näkee kurkistus- ja tuuletusaukon sekä jonkin pienen apinan täydessä avussa. Tiedättehän, ne joilla on pieniä lapsia, meininki on kutakuinkin samanlaista näiden kanssa. Mitään ei tehdä yksin.. |
 |
| Kasattuna. Menevät vieläkin pienempään tilaan jos renkaat irrottaa. Meillä tähän ei ole tarvetta, sen verran iso takakontti autosta kuitenkin löytyy. Vaunut painavat n. 15kg ja helppo koota ja kasata! |
 |
| Hoitolaukku. Tästä vielä mietin, tuleeko käyttöön. Hihnassa kätevä nepparisysteemi, joten laukun saa "kiinnitettyä" aisaan ettei se heilu ja putoa joka suuntaan. |
Näitähän ei tietenkään voi verrata lastentarvikeliikkeiden 1000e vaunuihin sillä nämä eivät sitä ole. Mutta sanoisin, että hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvät! Ainoat pienet miinukset mitä keksin ja mietityttää on muoviosat joita on melko paljon; miten ne kestävät käytössä, neppareiden kiinnityksen pysyminen ajan saatossa.. Mutta mielestäni nämä ovat pieniä miinuksia siihen, että vaunuja hoitaa ja käyttää asiallisesti ja muuten erittäin hyvän oloiset! Suosittelen siis ainakin harkitsemaan, mikäli budjettina ei ole 1000e! (En siis mitenkään kritisoi 1000e vaunuja, meillä itsellä ei ollut niin paljoa budjettia laittaa vaunuihin :) )
 |
| Vauvat vaunuissa. Ei meille oikeasti mitään vauvaa tule. Tilasin vaunut kissoille. Ei vaan. Silmä kun vähän vältti, heti molemmat olivat testaamassa ja hyväksymässä nämäKIN. Ja se, ketä kauhistuttaa että kissat saa meillä olla vapaasti vauvantarvikkeiden seassa, mulle se on ok koska karvoja kuitenkin on kaikkialla muutenkin ja siedätyshoitoa vauvalle! Sänkyyn kissat eivät kyllä tule menemään kun vauva nukkuu. :) Antaa kissojen tutustua rauhassa, niin uutuudenviehätys katoaa ja itse tähden saavuttua nämä tavarat luultavasti kiinnostaa vähemmän. (Tämä on sitä toiveajattelua) ;) |
http://www.lauranlastentarvike.fi/epages/GPL.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/23072008-84852/Products/2724
Kuvassa näkyy oikea sävy, miltä meidänkin vaunut vihreän osalta näyttävät!
Tälläisiin kuulumisiin täältä. Tänään rv poks 30+0. Kamalaa, miten aika on mennyt niin nopeasti. 8vkon päästä on nyytillä lupa jo tulla maailmaan. :) Miettikää!
-Tiia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)