Tukala olo..

.. kuten otsikkokin sen kertoo; tukala on olo tällä hetkellä. Kuitenkin eletään vasta 29+1 viikkoja.. Toivotaan, että alle 10vkoa on oikeasti enää jäljellä :'D

Tukalaksi olo tekee sen, että mua on alkanut supistella yhä useammin. Tästä oon siis ollut nyt lääkärikontrollissakin; edellisellä neuvolalääkärikerralla parisen viikkoa sitten kohdunkaula oli lyhentynyt. Tällä viikolla kontrollissa oli eri lääkäri, mutta totesi että vauvan pää on todella alhaalla että sen tuntee.. Käski hommata tukivyön. Kaiken kaikkiaan jäi lääkäristä hyvä maku, sillä ultrattiin ja katsottiin niin siellä poju sutkutteli menemään ja lääkäri kehui että sydän on todella vahva, tulisi selviämään vaikka syntyisi etuajassa. Myös lapsivettä oli normaalisti, mitä pelkäsin olevan vähän matalan sf-mitan vuoksi. Nyt oli ilmeisesti sf-mittakin normalisoitunut, johtuneeko sitten siitä, että jäpikkä on vaihtanut asentoa.

Labratulokset onneksi oli ok, verenpaineet sun muut ok. Hemppakin lähtenyt hitusen nousuun, jee! Suurin huoli mulla on nyt siinä, etten saa oikein tehdä mitään. En kävellä pitkiä matkoja -> alkaa heti juilia ja supistaa. En siivota, en tehdä oikeastaan mitään rankkaa. En saa nostella mitään. Joten lyllertäen tämä loppuaika menee. Yöt on melko mielenkiintoisia, kun ei hyvää asentoa meinaa enää löytää millään. Lopulta kun hyvä asento löytyy; täytyy tietenkin herätä vessaan jne. Tätä se siis on nyt ollut tämä viikko. Toivotaan nyt, että levolla ja iisisti ottamisella saadaan pidennettyä viikkoja mahdollisimman pitkään :) Parempi pojun on kasvaa ja vahvistua yksiössään kuin täällä.

Tällä viikolla aloin miettimään ja listaamaan, mitä kaikkea vielä puuttuu. Kyllä kaikkea pientä vaan vielä puuttuukin ja meinasi paniikin iskeä! Lohduttauduin, että on tässä nyt onneksi kuitenkin vielä aikaa ja moni asia hoituu yhdellä kauppareissulla!

Yksi fb-kirppislöytö oli mikrosteriloija, minkä löysin. Koin sen käteväksi ajatukseksi, sillä ajatuskin tuttipullosopasta saa mun hermot jo kiristymään valmiiksi; steriloijaan on helppo heittää kaikki tutteja ja lusikkoja myöten, kansi kiinni ja koko pömpeli mikroon ja tadaa, valmista! Ei tarvi polttaa näppejään ja odotella, että vesi alkaisi kiehumaan jne.

Tälläiset välikuulumiset taas tältä erää; odottelen tässä vaunujen saapumista. Pitäisi saapua ihan näillä hetkillä oven taakse... ;)

Isyyspakkaus vuosimallia 2015

Tätä ajatusta pyörittelin jo kauan mielessäni, että haluan tälläisen yllätyksen Paapille järjestää. Pikkuhiljaa aloinkin hamuamaan tavaraa kasaan, aina kun jotain kivaa sattui eteen tai tuli idea, että tämä olisi loistava siihen!

Boksi oli Prismasta. Löytyy käyttöä myöhemmällekkin ajalle :)

. 

Kaikki tavarat järjesteltynä lootaan. Päällimmäisenä saatekirje, joka oli luettava ensin. Saatekirjeessä kerroin, mikä pakkaus on ja miksi sen olen tehnyt, sekä sen miten paljon mä isukkia rakastan!

Sitten hieman sisältöä:

Joku pervo saattaisi heti ajatella, että mitä. Joudun tuottamaan pettymyksen, kyseessä on ravintolalahjakortti, jolla päästään yhdessä syömään, kun sellainen tunne ja hetki koittaa.

Isille henkilökohtaisia lahjakortteja ;)

Isin ylistämisvaatteita. Kyllä yhdessä vaatteessa luki myös äiti, täytyi todeta että on se äitikin vissiin IHAN kiva. ;) 

Tarpeellista sekä Tellelle, että isille. Yhteisiin hetkiin! Ja Vauhtihirmun laastareita varalle vauhdikkaiden tilanteiden varalta..

PPP = Puklun/pyllyn pyyhintä pyyhkeitä ja kolme tekstituttia: Isin kulta, Piippu ja Äänenvaimennin. 

Joskus jotkut tilanteet käyvät hiostaviksi, ja on tartuttava järeämpiin aseisiin. Tässä muutama puteli ensihätään.

Ei pidä tietenkään unohtaa tätä sisäistä ruokintaa isin osalta myös; pieniä asioita monenlaiseen hätään ja ensiapuun!

Tässä vielä koko pakkaus sisältöineen:

Paapi oli erittäin otettu ja yllättynyt - ei tietenkään osannut aavistaa mitä mä sille olen kaavaillut. Piti lahjasta kovasti, eikä osannut eritellä erikseen, mikä oli huipuin juttu. Tuli itselle hyvä mieli, kun sai toisen yllätettyä täysin ja piristettyä ja vielä näki aidosti, että laatikko oli mieluinen!

Ystävänpäivä on joka päivä.

.. tuon kun itsekin muistaisi - ei sitä tarvita erityistä päivää kalenterista, että voidaan ylistää ystävää. Itse en niihin aktiivisimpiin ystäviin kuulu, jotka pitää kaikkiin läheisiinsä yhteyttä jatkuvasti. Välillä jopa huono omatunto siitä, kun tajuaakin ettei ole jostain ihmisestä kuullut pitkiin aikoihin yhtään mitään! Mutta toisaalta, mitä siitä huonoa omatuntoa liiaksi potemaan, luulen että ainakin omassa lähipiirissä podetaan samoja "omantunnontuskia".

Pitkästä aikaa on jotain ihan kerrottavaakin! Viimeksi taisin mainitakin vähän autosta sanan jos toisenkin.. No, odotus ja etsintä palkittiin - me nimittäin löydettiin uusi auto ja se on vielä parempi kuin se, mitä käytiin katsomassa! On niin ihanaa, kun saa ajaa uudella autolla, jossa on kaiken maailman ajomukavuuksia.. En ole varmaan ikinä ajanut edes noin kevyesti ohjattavalla autolla - vakionopeudensäätimestä puhumattakaan. Viime torstaina otettiinkin rakas Hondamme pyllyjen alle ja lähdettiin aamusta ajamaan Seinäjoelle. Sieltä tämä uljas ratsu löytyi! Huollettu ja pidetty kuin kukkaa kämmenellä, juuri katsastettu myös - ei muuta kuin vaan ajamista! Vaikka auto näyttää laivalta, se on uskomattoman kevyt ajaa. Ja mikä parasta, sinne saa vaunut tuikattua helposti takakonttiin ettei tarvitse pyöriä myöden irrotella ja tunkea. Siitä jatkoinkin matkaa Kauhavalle, olin muutenkin menossa viikonlopuksi sinne, sillä oli rakkaan kummipoikani 2-vuotis synttärit! (Juurihan se pieni vauva syntyi, missä tämä kaksi vuotta on mennyt...)

Urhea Pösö! Lasikatto tuos oli aivan mahtava.

Kummipoika oli jälleen kasvanut aivan silmissä. Pituutta tullut valtavasti sitten joulun. Synttäreillä oli tuhat ja sata tarjoiltavaa, joista valita. Tämä mamma santsailikin pitkin iltaa ja olo oli kotona illalla sen mukainen.. Mutta kun oli niin hyvää! Mä olen kummipojalle sellainen "muumikummi", joka hommaa aina kaikenlaista muumeihin liittyvää; astioita tai muuten vain muumia. Sovittu näin kummipojan vanhempien kanssa, ettei tule jatkossa samoja asioita päällekkäin. Ostinkin pojalle muumien seikkailu muutto -lautasen, pojalla kun ei ollut vielä kuin vasta yksi matala lautanen ennestään. Lisäksi Poliisimestari -pehmolelu oli mieluinen ja taisi hän pitää myös SkipHopin Seepra -repusta!

Maanantai-aamuna jatkui matka takaisin Tampereelle. Vähän jännitti, mitä ajamisesta tulee ylipäätään kun on alkanut Telle olemaan välillä niin huonosti tuolla etten itselleni löydä hyvää asentoa. Lisäksi pikkumies potkii aikalailla ja ajamisen aikana se on erittäin epämukavan tuntuista. No, neuvolaan päästiin ja siellä olikin vähän ikävempiä uutisia; virtsasta löytyi proteiineja ja leukkareita, jouduin menemään labraan jättämään vielä tarkemman näytteen.. Tuloksia odotellessa.. Lisäksi Supistellut ja juilinut taas pitkästä aikaa ihan huolella, maanantaiaamuna oli lisäksi menkkamaista kipuakin - mikä ei tosiaan ole normaalia. No, eipä ne huonot uutiset siihen loppuneetkaan. Kohdunkaula oli myös lyhentynyt, edestä 1.5cm uuteen vuoteen verrattuna.. Onneksi oli kuitenkin napakka, eli ei ole lähtenyt kypsymään eikä siis näin ollen synnytys ole käynnistynyt. Tässä nyt vain jännän äärellä ollaan, että mitä tapahtuu. Sain kontrolliajan kahden viikon päähän lääkärille, katsotaan mikä tilanne silloin on.. Myös kohdunpohjan mitta oli alakäyrällä, vaikka oma painoni ja verenpaineeni olivat hyvät. Jännän äärellä siis ollaan ja sainkin kehotukseksi lepoa ja välttää nyt kaikkea ylimääräistä puurtamista. On se vissiin todettava, ettei voi enää siivotakkaan siis. Mutta Telle menee nyt kaiken edelle. Mulla on lupa köllötellä nyt vaikka ajoittain tuntuukin vaikealta :) Voi olla, että nämä kaikki on vain yhdellä kerralla huonoa sattumaa, voi olla että on jotain suurempaakin. Sitä ei tiedä. Se selvinnee.. Onneksi ainakin Telle on _erittäin_ aktiivinen; tykkää monottaa ja potkia niin, että isikin välillä ihmettelee kun näkee mahan vain möyryävän edessään :D Harmittaa ehkä eniten se, että mun matkustelut _ainakin_ autolla Pohjanmaan suuntaan on nyt sinetöity. Ei selvästi tykkää, kun istuu kauan paikoillaan, alkaa heti inhottava juiliminen ja supistelu - levossakin. Täytyy tässä nyt yrittää josko junalla vielä pääsisi käymään, tai sitten haluavat osapuolet tulevat Tampereelle kyläilemään! :)

Muuten tässä jälleen fiilikset ihan fine! Oonkin jo aiemmin maininnut isyyspakkauksesta, jota Paapille olen pikkuhiljaa väsännyt. Nyt sain sen tiistaina väsättyä täysin valmiiksi ja annettua! Siitä teenkin erillisen postauksen, tämä yksittäinen venyisi muuten aivan liian pitkäksi ;) Tänään on tarkoitus varmaankin Paapin kanssa käydä jossain syömässä ja kehitellä jotain kivaa - näin se ainakin uhosi. Saas nähdä, kuinka käy!

RV 27+2

Leppoisiin tunnelmiin, palaamisiin taas!

Hullun kissanaisen aamuherätys ♥

Jänniä odotuksen aikoja

Heippa vaan! Nyt on ollut pitkä tauko hiljaisuutta. Syynä mitä ilmeisimmin se, että ei tässä ole mitään jännittävää ehtinytkään tapahtua.  Kotona oloa, nukkumista, raskausvaivojen lisääntymistä sekä opparin enemmän tai vähemmän aktiivista vääntämistä..

Mulla on himo tullut pulliin ja jäätelöön.. En mä niistä yleensä välitä. Jäätelöä syön vain silloin, kun on kesäkuuma helle ja se viilentää mukavasti. Nyt sitten huurupäissäni ostin triplasuklaajäätelöä ja nam nam, hyvää on. Tästä ne kilot alkaa kertyä.


Saamattomuutta on myöskin ilmassa; oppari on vähä junnahtanut taas paikoilleen.. Tällä viikolla sitä on pitänyt tehdä, mutta on tullut muuttuvia tekijöitä niin kovasti matkaan. Ollaan katsottu pidemmän aikaa jo meille sopivaa autoa tuon -95 civicin römppösen tilalle (ei siinä, hyvin palvellut tähän asti, mutta nyt on sen aika jo väistyä taaksepäin meidän perheessä.) Lähdettiin maanantaina ajamaan Lahteen katsomaan ja sillä ajatuksella, että kahdella autolla tullaan takaisin. Mitä paskaa; myyjä ei ollut täysin rehellinen ollut puhelimessa eikä ilmoituksessaan joten vikaahan siitä löytyi niin, että 1600€ olisi heittämällä saanut heittää remppoihin. Ei kiitos. Sapetti kyllä niin pahasti, mutta ei auta kuin nousta suosta ylös kohti uusia pettymyksiä. Nyt onkin uusi kandidaatti kiikarissa, mutta ei siitä sen enempää ;) Hehkutan, mikäli hehkutettavaa myöhemmin tulee!

Ja mitä odottamiseen tulee, jänniä odotuksen aikoja on niin auton saralla kuin vaunujenkin! Tilasin ne tuossa pari viikkoa takaperin ja odotan milloin ne saapuvat.. Sitten pääsen hehkuttamaan, mihin päätökseen tultiin kuosien kanssa!

Oon alkanut myös kuumoilemaan tulevalle isille isyyspakkausta. Mun mielestä se on hauska idea ja ajattelin itsekin, että kiva yllättää toinen ja väkertää moinen oman mielensä mukaisesti. Ajattelin, että annan sen tässä lähipäivinä, kun vaan saan kaiken tarvittavan hommattua ja pakkauksen kasaan käyttöohjeineen ;)

Nyt yritän kovasti nostaa itseäni niskasta ylös ja siivoilla ja pyykkäillä tässä talossa; yli kahteen viikkoon mitään ei ole tehty ja sen on näköistäkin. Pyykit onneksi jo pyörimässä, vielä kun reipastuisi tarttumaan imurin varteen ja imuroimaan; siinä olisi jo oikeastaan puolet tehtynä.. Ei vaan jaksa. En teidä onko hempparit niin alhaalla vai mikä on kun jatkuvasti väsyttää.. Näistä tunnelmista, palataan myöhemmin kun on enemmän asiaa! Matkustelen tässä torstaina kotikonnuille pitkästä aikaa; kummipoika rakkaani täyttää jo kaksi vee! :) Aika menee niin nopeasti; Paapinkin kanssa päiviteltiin että huhhuh, juurihan se pieni syntyi ja nyt jo kaksi vee.. Toivotaan, että tulee hyvät kemut!

Pömppö kasvaa, tänään rv 26+0. Nyt oon laiskapyllynen, enkä lisäile ainuttakaan kuvaa. Ehkä ensi postauksessa enemmän panostan myös visuaalisuuteen ;)